Joseph Smith/Moniavioisuus/Ei raamatullista

Etusivu

Raamattu ja moniavioisuus

Yhteenveto: Kritisointi, jossa sanotaan moniavioisuutta ei-uskonnolliseksi, sopii länsimaiseen ajatustapaan, joka arvostaa yksiavioisuutta. Kritisoinnissa sanotaan myös moniavioisuuden olevan ei-raamatullista ja ironisesti jopa Mormonin kirjan vastaista

Siirry sisältöön:

• Question: Was there no biblical mandate for plural marriage?
• Kysymys: moniavioisuus ei ole raamatullista?
• Kysymys: Mutta mitä olivat “Abrahamin teot?”

  NEEDS TRANSLATION  

Kysymys: moniavioisuus ei ole raamatullista?

1. Kriitikot väittävät että moniavioisuudella ei ole Raamatullisia ennakkotapauksia – he viittaavat Kuningas Daavidin ja Kuningas Solomonin tuomitsemiseen todisteena siitä että Jumala olisi aina kieltänyt moniavioisuuden.

2. Kriitikot väittävät että Abrahamin moniavioisuus “esittää hänem moniavioisuus hyväksymisensä merkkinä tottelemattomuudesta ja uskosta Jumalaan.”

3. Kriitikot väittävät, että koska Raamattu ei erikoisesti käskenyt miehen mennä naimisiin kahden sisaren kanssa, tämä todistaa että MAP moniavioisuus oli “eiraamatullista” koska jotkuit mormonit tekivät niin.

Katso myös: Näiden väitteiden kriittisten lähteiden lainaukset [2]

Alaotsikot • Ei Raamatullista käskyä moniavioisuudelle [3]

1. Kritisointi: Daavid ja Solomon

Tämä väite osoittaa kriitikkojen ottavan erittäin rajoitetun näkökulman Raamattuun. On totta että David ja Solomon tuomittiin joidenkin avioliittokäytäntöjensä tähden. Tämä mainittiin 5 Mooseksen kirjassa 17 luvussa:

(15 Thou shalt in any wise set him king over thee, whom the LORD thy God shall choose: one from among thy brethren shalt thou set king over thee: thou mayest not set a stranger over thee, which is not thy brother...17 Neither shall he multiply wives to himself, that his heart turn not away...) (Deuteronomy 17:15,17) 15 Asettakaa silloin itsellenne kuningas, jonka Herra, teidän Jumalanne, valitsee. Muistakaa, että asetatte kuninkaaksenne oman kansanne miehen; vierasmaalaisesta ette saa tehdä kuningasta. 17 Kuninkaalla ei myöskään saa olla lukuisia vaimoja, ettei hänen sydämensä luopuisi Herrasta, …

Kriitikot eivät ota huomioon että neljä kappaletta eteenpäin Herra nataa ohjeitä siitä kuinka kohdella moniaviovaimoja ja lapsia. Katso 5 Mooses 21:15-17 http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible Miksi hän ei yksinkertaisesti kiellä moniavioisuutta, jos se on jakeen 17 tarkoitus? Miksi hän opettaa Israelilaisille kuinka johtaa moniavioista taloutta, jos se oli kiellettyä?

Joten moniavioisuuden vastustamisen sijata kunikaiden saama käsky tarkoittaa: 1. että he itse eivät saa lisätä vaimoja (eli vain ne joilla on pappeuden avaimet voivat hyväkjsyä minkään liiton Katso 2 Samuel 12:8, Jakob 2:30, OL 132:38-39); 2. että nämä vaimot eivät saa olla sellaisia jotka kääntävät hänen sydämensä pois Herrasta 1 Kun 11:3-4 3. Ei ota valtavasti vaimoja katso Jakob 2:24 http://scriptures.lds.org/fi/jacob/2 Daavid ja Salomon ovat hyviä esimerkkejä useamman Raamatullisten periaatteen rikkomisesta.

Daavid

Daavidin synti Bathseban kanssa Uriaheepiä vastaan on tunnettu (2 Samuel 12:1-27) Profeetta Natahan tuli silloin tuomitsemaan Davidin käytöksen ja sanoi kuninkaalle:

7 Silloin Natan sanoi Daavidille: "Se mies olet sinä. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: 'Minä voitelin sinut Israelin kuninkaaksi ja pelastin sinut Saulin käsistä. 8 Minä korotin sinut herrasi asemaan, annoin herrasi vaimot sinun syliisi ja annoin sinulle Israelin ja Juudan heimot. Jos tämä on vähän, voin antaa vielä mitä tahansa muutakin. 9 Miksi olet halveksinut minun sanaani ja tehnyt sellaista, mikä on minun silmissäni pahaa? Heettiläisen Urian olet lyönyt miekalla, olet tappanut hänet ammonilaisten miekalla, ja hänen vaimonsa olet ottanut vaimoksesi. 10 Niinpä miekka ei tule milloinkaan väistymään suvustasi, koska olet halveksinut minua ja ottanut vaimoksesi heettiläisen Urian vaimon.' (2 Samuel 12:7-10)

Nathan kertoo tässä Davidille että Herra “antoi hänen herransa vaimot hänen syliinsä” Profeetansa välityksellä Herra sanoo, että Hän olisi antanut enemmänkin kuin mitä oli antanut poliittista voimaa, vaimoja ja rikkauksia.Mutta David teki syntiä Uriahin asiassa. Jos moniavioisuus olisi aina synti Jumalan edessä miksi sitten Nathan ei tuomitse samantien Davidia siitä? Tai mikis ei profeetta ei tehnyt sitä aiemmin?

Salomon

Salomonin ongelmaa kuvataan: (1 Kun 11:1-8 1 Kuningas Salomolla oli vaimoinaan lukuisia vieraiden maiden naisia, joita hän rakasti. Faraon tyttären lisäksi hänellä oli moabilaisia, ammonilaisia, edomilaisia, sidonilaisia ja heettiläisiä vaimoja. 2 He olivat lähtöisin niiden kansojen parista, joista Herra oli sanonut israelilaisille: "Pysykää loitolla heistä, ja hekin pysykööt teistä loitolla. Muuten he viekoittelevat teidän sydämenne omien jumaliensa puoleen." Salomo rakasti näitä naisia ja kiintyi heidän jumaliinsa. 3 Hänellä oli seitsemänsataa kuninkaallista vaimoa ja kolmesataa sivuvaimoa, ja he veivät hänen sydämensä harhaan. 4 Salomon vanhuuden päivinä vaimot viekoittelivat hänen sydämensä muiden jumalien puoleen, eikä hän ollut enää täydestä sydämestään uskollinen Herralle, Jumalalleen, niin kuin hänen isänsä Daavid oli ollut. 5 Salomo rupesi palvelemaan Astartea, sidonilaisten jumalatarta, ja ammonilaisten iljetystä Milkomia. 6 Salomo teki sitä, mikä on väärää Herran silmissä, eikä seurannut Herraa uskollisesti niin kuin isänsä Daavid. 7 Hän rakensi Jerusalemin itäpuolella olevalle vuorelle uhripaikan Kemosille, moabilaisten iljetykselle, ja ammonilaisten iljetykselle Milkomille. 8 Samoin hän teki uhripaikkoja muitakin vierasmaisia vaimojaan varten, niin että he saivat suitsuttaa ja uhrata jumalilleen.

Salomonin vaimot käänsivät hänen sydämensä pois kuten 5 Mooseksen kirja varoitti. Mitään ei sanota moniavioisuutta vastaan, ainoastaan että hän otti vaimoja luvatta ja nämä käänsivät hänet pois Jumalasta.

2. Kritisismi Abraham ja muut Raamatun esimerkit

David ja Salomo eivät todista kriitikkojen mielipidettä todeksi, vaan osoittaa että moniavioisuus voi josksu olla väärin (kuten Davidin tapauksessa). Mutta meidän ei tarvitse luottaa ainoastaan näihin esimerkkeihin osoittaaksemme että Raamattu kertoo Jumalaa seuraavien vanhurskaiden ihmisten harjoittaneen moniavioisuutta. Muita tapauksia :

• Abrahan meni naimisiin Haagarin kanssa (1 Moos 16: 3 Abram oli asunut kymmenen vuotta Kanaaninmaassa, kun hänen vaimonsa Sarai antoi egyptiläisen orjattarensa Hagarin miehelleen Abramille sivuvaimoksi.) Ketura (1 Moos 25:1 Abraham otti vielä uuden vaimon, jonka nimi oli Ketura.) ja muita nimeltä mainitsemattomia jalkavaimoja (1 Mooses 25:6 Sivuvaimojensa pojille hän antoi lahjoja, ja hän lähetti heidät vielä eläessään itään Kedemin maahan, pois poikansa Iisakin tieltä.) • Jakob (I Moos 29:21-30, 30:3-4, 30:9 http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=1.+Moos.+29%3A1&rnd=1308929617321) • Abialla oli neljätoista vaimoa (2 Aik 13:21 http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible ) ja kuitenkin hanta kuvataan Herran kunnioittamana oikeamielisenä kuninkaana. (2 Aik 13:8-12) ja Herran siunauksen ansiosta hän rikastui taisteluissaan. (2 Aik 13:16-18) • Jojadalla kuningas Josian aikaisella papilla oli kaksi vaimoa ja kuolemansa aikana häntä kuvataan sellaiseksi joka oli “tehnyt hyvää Israelissa, sekä Jumalle ja tämän asunnolle (perheelle)”2 Aik 24:16; 16 Hänet haudattiin Daavidin kaupunkiin kuninkaiden viereen, sillä hän oli tehnyt paljon sekä Israelin että Jumalan ja hänen temppelinsä hyväksi.

sekä myös ehkä:

• Mooses meni naimisiin Sipporan kanssa (2 Mooses 2:21 Mooses katsoi parhaaksi jäädä asumaan papin luo, ja tämä antoi Moosekselle vaimoksi tyttärensä Sipporan.) sekä ”Ethiopian ” kanssa (4 Mooses 12:1 Mooses oli ottanut vaimokseen nubialaisnaisen, ja tämän naisen takia Mirjam ja Aaron alkoivat parjata häntä.) Tämä saattoi olla sama nainen tai sitten ei.

Mooseksen laki

5 Moos 21:15 "Jos miehen kaksi vaimoa, joista toinen on hänelle rakkaampi kuin toinen, synnyttävät kumpikin pojan ja jos esikoispoika on sen vaimon synnyttämä, jota mies rakastaa vähemmän, Yllä mainittu Mooseksen 5nnen kirjan kohta neuvoo kuinka hallita niitä Israelilaisia joilla oli useampia vaimoja. Tarkempia sääntöjä on myös annettu: 2 Moos 12: 10 Jos isäntä ottaa toisen vaimon, hän ei saa vähentää ensimmäisen ruokaa, vaatetusta eikä aviollisia oikeuksia. Mikis Jumala ei vain kieltänyt moniavioisuutta Mooseksen kautta jos se oli epämoraalista?

3.Kritisointi. Moses ei antanut kahta sisartaan moniavioiseen liittoon.

Myöhempien Aikojen Pyhien moniavioisuus ei väittänyt olevansa Raamatullista tai sen toteutusta (vaikka he käyttivät Raamatullisia lauseita selittääkseen ja ymmärtääkseen käskyn jonka he uskoivat tulleen Jumalalta uudenajan profeetan kautta).

Kahden sisaruksen naittaminen samalle miehelle oli varsin yleistä Raamatun aikoihin koska he olivat skisarukset olivat jo oppineet elämään yhdessä, mikä teki avioelämästä harmoonisempaa. Eras tutkija toteaa:

Avioliitto vaimon sisaren kanssa katsotaan ainoastaan Anglkaanisen kanonin lain mukaan insestiksi, on ainoa moniavioisuuden insestiä muistuttava muoto, jota esiintyy huomattavasti.

Pyhät eivät väittäneet tuovansa takaisin Mooseksen moniavioisuutta – he vain käyttivät Moosesta esimerkkinä vain esittääkseen että Jumala saattoi käskeä ja käski moniavioisuuden voimaan aikaisemmin. Tietyt perusteet sekä säännöt, että rajoitukset vaihtelivat ajasta aikaan profeettojen ohjauksessa.

Päätelmä

Raamattu ei kiellä moniavioisuutta. Oikeastaan moni kaikkein jaloimmista Raamatun henkilöistä olivat moniavioisia (Abraham). Lisäksi Raamatun lait joita kriitikot lainaavat varoittavat kuninkaita antamasta moniaviovaimojensa ohjata heitä väärään tai että he eivät ryhtyisi aviosuhteisiin naisten kanssa, joita ei Jumala ole heille antanut. Samat Raamatun lauseet antavat ohjeet laillisiin moniavioisiin suhteisiin.

Kysymys: Mutta mitä olivat “Abrahamin teot?”

  NEEDS TRANSLATION  

The "works of Abraham" are fundamentally about obedience to God's laws, obedience to any commandment given, and willingness to sacrifice

D&C 132 tells Joseph and others to "do the works of Abraham." What are the "works of Abraham" and how does this relate to plural marriage?

The "works of Abraham" are fundamentally about obedience to God's laws, obedience to any commandment given, and willingness to sacrifice. For Joseph and the early Saints, a prominent part of such works was plural marriage, but this was (in a sense) incidental—the great work was obedience to covenant and law; plural marriage was simply their burden and trial.

It is often casually assumed that "the works of Abraham" refer mainly to plural marriage

It is often casually assumed that "the works of Abraham" refer mainly to plural marriage. A consideration of both the phrase's orgins, and its use in D&C 132, may suggest that a broader meaning is intended.

The phrase has its origins in the gospel of John. Jesus rebuked unrighteous Jews, saying:

...Verily, verily, I say unto you, Whosoever committeth sin is the servant of sin. And the servant abideth not in the house for ever: but the Son abideth ever. If the Son therefore shall make you free, ye shall be free indeed. I know that ye are Abraham's seed; but ye seek to kill me, because my word hath no place in you. I speak that which I have seen with my Father: and ye do that which ye have seen with your father (John 8:34-38).

Stung, the Jews replied, "Abraham is our father." Jesus answered:

If ye were Abraham's children, ye would do the works of Abraham. But now ye seek to kill me, a man that hath told you the truth, which I have heard of God: this did not Abraham (John 8:39-40).

At its most basic level, "the works of Abraham" are to obey and serve God, and not be "the servant of sin"

Even before the abolition of plural marriage, leaders of the Church understood this, though many also used obedience to the command to practice plural marriage as a pre-eminent example.

Abraham plays a central role in D&C 132's justification of plural marriage

Yet, it is not simply as a polygamist that Abraham is appealed to:

29 Abraham received all things, whatsoever he received, by revelation and commandment, by my word, saith the Lord, and hath entered into his exaltation and sitteth upon his throne.

30 Abraham received promises concerning his seed, and of the fruit of his loins—from whose loins ye are, namely, my servant Joseph—which were to continue so long as they were in the world; and as touching Abraham and his seed, out of the world they should continue; both in the world and out of the world should they continue as innumerable as the stars; or, if ye were to count the sand upon the seashore ye could not number them.

31 This promise is yours also, because ye are of Abraham, and the promise was made unto Abraham; and by this law is the continuation of the works of my Father, wherein he glorifieth himself.

Abraham received blessings because of revelation and obedience to covenant and commandment

32 Go ye, therefore, and do the works of Abraham; enter ye into my law and ye shall be saved.

33 But if ye enter not into my law ye cannot receive the promise of my Father, which he made unto Abraham.

The works of Abraham, we remember, were obedience and service to God. Joseph and others were to "enter into [God's] law," which has been explained earlier in the section as the law of sealing as part of the new and everlasting covenant (D&C 132:7; see here for a more extensive discussion of the new and everlasting covenant).

34 God commanded Abraham, and Sarah gave Hagar to Abraham to wife. And why did she do it? Because this was the law; and from Hagar sprang many people. This, therefore, was fulfilling, among other things, the promises.

35 Was Abraham, therefore, under condemnation? Verily I say unto you, Nay; for I, the Lord, commanded it.

We must not confuse "the law" to which verse 34 refers with "the law" described in verse 7

We must not confuse "the law" to which verse 34 refers with "the law" described in verse 7: "The conditions of this law are these: All covenants, contracts, bonds, obligations, oaths, vows, performances, connections, associations, or expectations, that are not made and entered into and sealed by the Holy Spirit of promise...are of no efficacy, virtue, or force in and after the resurrection from the dead; for all contracts that are not made unto this end have an end when men are dead."

"The law" which Sarah obeys or follows is later (v. 64-65) referred to as "the law of Sarah"—this law seems to imply that a man who will practice plural marriage must first give his wife the opportunity to approve and endorse the new wife. Thus, the rhetorical question and answer is not

Q: Why did Sarah do this?

A: Because plural marriage is "the law."

But, rather:

Q: Why did Sarah give the wife to Abraham, when he could have simply, by his culture's rules, taken another wife himself?

A: Because "the law" [of Sarah] requires a righteous man to give his wife a chance to approve, and not proceed unilaterally.

We here recall that this revelation was written to persuade Emma Smith to endorse plural marriage; this argument, then, is especially directed at her (see verses 51-56).

We note also that Abraham was not condemned because he was commanded and then acted

We note also that Abraham was not condemned—but not because plural marriage was "the law" and he practiced it, but because he was commanded and then acted. And, it was this fundamental obedience to any and every commandment that made Abraham great, as the next verse makes clear:

36 Abraham was commanded to offer his son Isaac; nevertheless, it was written: Thou shalt not kill. Abraham, however, did not refuse, and it was accounted unto him for righteousness.

If taking a plural wife was "the law," which Abraham was bound by, then this analogy makes little sense—for it is surely not a law to murder. Indeed, the Lord acknowledges that the "default setting" for the law is not to kill. But, Abraham was commanded to sacrifice Isaac. Abraham took a plural wife not because it was the law, but because he was commanded (just as Joseph had been):

37 Abraham received concubines, and they bore him children; and it was accounted unto him for righteousness, because they were given unto him, and he abode in my law; as Isaac also and Jacob did none other things than that which they were commanded; and because they did none other things than that which they were commanded, they have entered into their exaltation, according to the promises, and sit upon thrones, and are not angels but are gods.

Abraham kept "the law"—the sealing power and conditions detailed earlier. He, Isaac, and Jacob were justified because they "did the works of Abraham"—they did "none other things than that which they were commanded."

The Lord returns to Abraham later in the section:

49 For I am the Lord thy God, and will be with thee even unto the end of the world, and through all eternity; for verily I seal upon you your exaltation, and prepare a throne for you in the kingdom of my Father, with Abraham your father.

50 Behold, I have seen your sacrifices, and will forgive all your sins; I have seen your sacrifices in obedience to that which I have told you. Go, therefore, and I make a way for your escape, as I accepted the offering of Abraham of his son Isaac.

The same themes recur—Joseph has been obedient, and thus will join Abraham. He has sacrificed (as with Isaac, notably, rather than as with Hagar) in obedience.