”Ensimmäinen Näky”

Milton V. Backman jr

Milton V. Backman jr on kolmen lapsen isä ja on toiminut kirkon historian professorina Brigham Youngin yliopistossa.

Yksi ihmiskunnan historian merkittävimmistä uskonnollisista tapahtumista sattui keväällä 1820 kauniissa lehdossa lähellä Finger Lakesia New Yorkin osavaltion länsiosassa. Joseph Smith, joka etsi innokkaasti totuutta uskonnosta, koki ihmeellisen näyn, joka muutti koko hänen elämänsä ja aloitti uuden uskonnollisen aikakauden - aikojen täyttymisen armotalouden.

Joseph kirjoitti tai saneli kirjureille ainakin neljä eri selostusta tästä vuonna 1820 saamastaan pyhästä kokemuksesta. Hän saattoi kirjoittaa tai sanella ensimmäisestä näystä muitakin kertomuksia, mutta mikäli niin tapahtui, niitä ei ole löydetty. Nämä neljä tallella olevaa kertomusta tuosta näystä ovat eri kirjureitten kirjoittamia, ja ne on kirjoitettu eri aikoina, eri näkökulmasta, eri tarkoituksessa ja eri lukijoille. (1) Ei siis ole ihme, että kussakin korostetaan eri näkökohtia tästä kokemuksesta.

Kun myöhempien aikojen pyhät nykyään selostavat tätä merkittävää näkyä muille ihmisille, heidän kertomuksensa vaihtelee usein sen mukaan, kenelle tai missä tilanteessa he siitä kertovat. Jos tästä tapahtumasta kerrotaan esimerkiksi ylipapeille, siitä kerrotaan varmasti jonkin verran eri tavalla kuin ihmisille, jotka eivät ole koskaan kuulleet evankeliumin palautuksesta tai Joseph Smithistä.

Näiden erilaisten kertomusten olemassaolo tukee tärkeällä tavalla sitä ajatusta, että myöhempien aikojen profeetta puhui totta. Se osoittaa, ettei Joseph Smith tieten tahtoen keksinyt ulkoa opeteltua tarinaa, jonka hän kertoi jokaiselle. Lakimiehet ja tuomarit tietävät, että jos todistaja toistaa jonkin asian täsmälleen samoin sanoin, oikeus voi vakavasti epäillä sellaisen lausunnon luotettavuutta.

Oikeastaan erilaisilla kertomuksilla samasta hengellisestä kokemuksesta on pitkät perinteet. Esimerkiksi evankeliumit eivät kerro aivan yhdenmukaisesti tyhjään puutarhahautaan liittyneistä suurista tapahtumista. Niissä on erilaisia mainintoja naisten ja paikalla olleiden enkelien lukumäärästä ja siitä, istuivatko vai seisoivatko enkelit. Vaikka profeetta Joseph Smith innoitetussa raamatunkäännöksessään jonkin verran selvittikin näitä (ja muita tuonnempana mainittuja) yksityiskohtia, tämän tapahtuman neljässä eri kuvauksessa on silti pieniä eroavuuksia (vrt. Matt. 28; Mark. 16; Luuk. 24 ja Joh. 20). Mutta eroavuudet eivät ole tärkeitä - ne saattavat johtua kopiointi- tai käännösvirheistä tai siitä, että tapahtumasta on kerrottu eri näkökulmasta. Jäljelle jää silti se suuri tosiasia, että hauta oli tyhjä, koska Jeesus oli noussut esikoisena kuoloon nukkuneista.

Myös Luukkaan Apostolien teoissa esittämä kertomus ja Paavalin kirjeissään esittämä kertomus Vapahtajan ilmestymisestä Paavalille Damaskon tiellä ovat erilaiset. Yhden esimerkin mainitakseni kohdassa Ap.t. 9:7 sanotaan, että muut Paavalin kanssa matkustaneet kuulivat äänen mutta eivät nähneet ketään; kohdassa 22:9 sanotaan, että muut näkivät valon mutta eivät kuulleet ääntä.

Johanneksen evankeliumin luvussa 12 kuvattu tapaus on joissakin suhteissa samanlainen kuin Uuden Testamentin kertomus Paavalin näystä. Johanneksen mukaan Jeesuksen ollessa Jerusalemissa taivaasta kuului ääni. Toiset sanoivat ukkosen jylisseen, toiset arvelivat, että enkeli oli puhunut (ks. Joh. 12:28—29).

Tärkeintä ovat suuret tosiasiat eivätkä hiukan erilaiset havainnot niistä. Vaikka Matteuksen evankeliumissa kerrotaan Juudaksen kuolemasta (ks. Matt. 27:5) eri tavalla kuin Apostolien teoissa (ks. Ap.t. 1:18) ja vaikka evankeliumien kirjoittajat ovat eri mieltä siitä, mitä Pilatus käski kirjoittaa ristiin ja mitä Jeesus sanoi ennen kuolemaansa (vrt. Matt. 27:37; Mark. 15:34; Luuk. 23:38, 43 ja Joh.19:19—21), meidän ei pidä kiinnittää eroavuuksiin niin suurta huomiota, ettemme huomaa evankeliumien perussanomaa. Kaikkein tärkeintä ristiinnaulitsemista kuvaavissa kertomuksissa on se, että ristillä Jeesus täytti sovituksen.

Paavalin tavoin Joseph Smithkään ei koskaan kertonut kaikkia yksityiskohtia vuoden 1820 suuresta kokemuksestaan. Kun Paavali huomasi lähetystyönsä pakanain keskuudessa olevan vaakalaudalla, hän muisteli (vuosia näkynsä jälkeen), kuinka Herra oli määritellyt hänen tehtävänsä pakanakansojen keskuudessa silloin, kun hän näki ensimmäisen nä¬kynsä (ks. Ap.t. 26:16—18). Samoin profeetta Joseph Smith kirjoitti pe¬rusteellisimmassa selostuksessaan ensimmäisestä näystä (siinä, jonka hän laati vuonna 1838 osana laajaa kirkon historiaa): “Paljon muuta hän (Vapahtaja) sanoi minulle, asioita, joita en voi nyt kirjoittaa.” (KH J.S. Hist. 20) Itse asiassa meillä ei ole vielä tänäkään päivänä täydellistä kerto¬musta ensimmäisestä näystä. Pro¬feetta ei milloinkaan paljastanut kaikkea, mitä hän sai tietää näyssään Palmyran lähistöllä. Mutta yhdistämällä kaikki tunnetut profeetan kirjoittamat selostukset ensimmäisestä näystä voimme saada paremman käsityksen tästä suurenmoisesta tapahtumasta. (Sama koskee neljää evankeliumia ja kolmea eri versiota Paavalin kokemuksesta Damaskon tiellä.)

Kun ajattelemme Joseph Smithin ajan yhteiskuntaa ja sivistystasoa, voimme myös ymmärtää paremmin, miksi nuori Joseph mahdollisesti ei kirjoittanut selostusta ensimmäisestä näystä ennen kuin vasta 1830-luvun alussa. Monet 1800-luvun Amerikassa eläneet ihmiset julkaisivat elämäkertansa tai historiansa vasta vuosia elämäänsä muovanneiden tapahtumien jälkeen. Tuntuu epäto¬dennäköiseltä, että Joseph Smith olisi kirjoittanut päiväkirjaa vuonna 1820 ollessaan 14-vuotias. (2) Silti ensimmäisen näyn ja sen muistiin merkitsemisen todennäköinen aikaväli on pikemminkin otaksuttu kuin todellinen, kuten Brigham Youngin yliopiston Joseph Fielding Smithin kirkon historiainstituutin tutkiva historioitsija Dean C. Jessee on selittänyt.

“Kun ottaa huomioon profeetan nuoruuden, hänen alkeelliset olonsa, sen ettei hänellä ollut koulusivistystä, ettei hän ollut saanut mitään varsinaista käskyä kirjoittaa ja että hän sai hyvin vihamielisen vastaan¬oton kerrottuaan kokemuksestaan, ei ole ihme, ettei hän kirjoittanut ensimmäistä näkyään muistiin vuosien 1820 ja 1830 välisenä vuosikymmenenä. Mutta kun Joseph vuonna 1830 saamassaan ilmoituksessa sai käskyn kirjoittaa historiaa, hän teki sen niin nopeasti kuin aikaa vieviltä tehtäviltään ja turhauttavilta vaikeuksilta pystyi.”(3)

Paavali kirjoitti tiettävästi ensimmäisen kerran Damaskon tien kokemuksestaan noin 24 vuotta näkynsä jälkeen. (4)

Vaikka ensimmäisestä näystä ei julkaistu mitään selostusta vuosien 1820 ja 1830 välillä, profeetta liitti tämän pyhän lehdon kokemuksensa kuvauksen kaikkiin niihin neljään kertomukseen palautetun kirkon synnystä, jotka hän kirjoitti tai saneli vuosien 1832 ja 1842 välillä. Ja kun Joseph julkaisi kaksi erilaista versiota kirkon historiasta (lyhyen yhteenvedon ja sitten yksityiskohtaisemman historian) vuonna 1842, hän liitti kumpaankin historiaan kuvauksen tästä näystä. Vaikka sanamuoto Josephin kertomuksissa ensimmäisestä näystä on erilainen, jokaisessa kertomuksessa esitetään lukuisia perustotuuksia, joiden monet yksityiskohdat ovat sopusoinnussa keskenään. Näiden todistusten erilaisia painotuksia on helpompi ymmärtää, kun tarkastelee kunkin historiallista taus¬taa, ottaa huomioon Josephin yritykset kirjoittaa historiaa ja panee merkille hänen pyrkimyksensä parannella sitä sanamuotoa, jolla palautuksen perussanoma välitettiin toisille ihmisille.

Vuoden 1832 kertomus

Varhaisin tunnettu kirjallinen selostus ensimmäisestä näystä oli Josephin omaelämäkerrassa, jonka hän kirjoitti vuonna 1832. Kertomus alkaa seuraavalla johdannolla (5)

“Kertomus Joseph Smith nuoremman elämästä ja hänen ihmeellisestä kokemuksestaan ja kaikista voimallisista teoista, joita hän tekee Jeesuksen Kristuksen, elävän Jumalan Pojan nimessä ... ja myös kertomus Kristuksen kirkon synnystä.”

Tämä profeetan elämän kuvaus kertoo hänen syntymästään Vermontissa vuonna 1805, hänen muutostaan New Yorkin osavaltioon kymmenvuotiaana, hänen uskonnollisen totuuden etsinnästään ja hänen kokemuksestaan lehdossa. Tässä elämäkerrassa on myös kuvaus tapahtumista, jotka johtivat Mormonin Kirjan esiintuloon. Historioitsijat olivat vuosikausia epävarmoja siitä, milloin tämä elämäkerta oli kirjoitettu. Joitakin vuosia sitten Dean C. Jessee kuitenkin päätteli, että kyseinen käsikirjoitus, joka on osaksi Josephin kirjurin Frederick G. Williamsin kirjoittama, kirjoitettiin kesäkuun 20. päivän ja joulukuun 1. päivän välisenä aikana vuonna 1832 (mahdollisesti marraskuun aikana). Frederick G. Williams kirjoitti tämän omaelämäkerran joh¬dannon Joseph Smithin sanelun mukaan, mutta Joseph kirjoitti sen osan, jossa kerrotaan ensimmäisestä näystä. Tämä on Josephin ainoa omakätinen selostus pyhästä kokemuksestaan vuonna 1820.

Koska vuoden 1832 kertomus on varhaisimpia tunnettuja Joseph Smithin käsikirjoituksia, se antaa monia viitteitä hänen koulusivistyksestään. Joseph myönsi, että suuren perheensä köyhyyden tähden hän “jäi vaille koulusivistyksen etuja”, ja jatkoi: “Riittäköön kun sanon, että sain oppia vain lukemista, kirjoitta¬mista ja laskennon perussääntöjä, ja siinä olivat kaikki koulussa saamani taidot.” Useimmat lapset, jotka asuivat New Yorkin osavaltiossa Palmyran ja Manchesterin seuduilla 1820- ja 1830-luvuilla, kävivät koulua keskimäärin kuusi tai kahdeksan kuukautta vuodessa. Poissaolot olivat yleisiä näissä yhden luokkahuoneen kouluissa, joissa 5—16-vuotiaat lapset kävivät, ja Joseph sanoi, että hän kuului niiden joukkoon, joiden koulunkäyntiä ei aina pidetty tärkeänä. Luetellessaan koulussa saamiaan taitoja hän ei maininnut oikeinkirjoitusta.

Kun vuoden 1832 kertomuksen kirjoitusasua vertaa siihen aikaan suositeltuihin kielioppisääntöihin, havaitsee, että siihen mennessä Joseph (useimpien aikalaistensa tavoin) ei ollut oppinut kirjoittamaan monia sanoja maallisten auktoriteettien antamien sääntöjen mukaan. Lisäksi jotkut lauseet tässä kertomuksessa olivat vaillinaisia. Toiset taas eivät olleet kieliopillisesti parhaassa mahdollisessa muodossa, ja käsikirjoituksessa ei ollut juuri lainkaan välimerkkejä. Tällaiset luonnolliset virheet eivät kuitenkaan hiukkaakaan vähennä vuoden 1832 kertomuksen voimallista, hengellistä ja kohottavaa sävyä. Itse asiassa vuoden 1832 kertomus on joissakin suhteissa näistä kertomuksista voimallisin ja vakuuttavin.

Talvella 1832—1833 ja useita vuosia sen jälkeen Joseph opiskeli kielioppia yrittäen kehittää ilmaisukykyään. Hänen myöhemmät kirjoituksensa osoittavat sekä hänen oikeinkirjoituksensa että tyylinsä kehittyneen huomattavasti. Samaan aikaan, kun Joseph yritti kirjoittaa historiaa, hän sai myös mo¬nia ilmoituksia. Kun vertaa vuoden 1832 kertomusta joihinkin samana vuonna muistiin merkittyihin ilmoituksiin, havaitsee, että tavallisena ihmisenä Josephilla ei ollut samaa ilmaisukykyä kuin oli profeetta Josephilla, joka julisti Jumalan tahdon myöhempien aikojen ilmoituksissa.

Vaikka Joseph Smith sisällytti useimmat vuoden 1832 omaelämäkerrassaan mainitsemansa kokemukset myös myöhemmin kirjoittamiinsa historioihin, hänen julkaistuista teoksistaan on jätetty pois joitakin yksityiskohtia, jotka olivat täs¬sä ensimmäisessä käsikirjoituksessa. Useimmat asiat, joita ei julkaistu 1800-luvulla, koskivat henkilökohtaisia tapahtumia tai tunteita tai liittyivät Vapahtajan työhön ja tehtävään, joista puhutaan tarkemmin muinaisissa ja nykyajan pyhissä kirjoituksissa. Samoin sellaisia Joseph Smithin elämän tapahtumia, joista hän kirjoitti vuonna 1838, kuten hänen toimensa New Hampshiressä poikavuosinaan ja hänen keskustelunsa äitinsä kanssa ensimmäisen näkynsä jälkeen, on jätetty pois Josephin alun perin julkaisemasta kirkon historiasta.

Yksi Josephin elämän tapahtuma, josta ei puhuta muissa profeetan kirjoittamissa ensimmäisen näyn selostuksissa, on hänen pitkällinen uskonnollisen totuuden etsintänsä. Noin kolmen vuoden ajan (suunnilleen kaksitoistavuotiaasta viisitoistavuotiaaksi) hän etsi uskonnollista totuutta, erityisesti Jumalan pelastussuunnitelmaa syntien anteeksisaamiseksi. Hän kertoi, että tämän etsinnän aikana hän ajatteli toisinaan, ettei yksikään lahko eikä kirkkokunta perustunut Jeesuksen Kristuksen evankeliumiin. Ensimmäinen näky ei siis tapahtunut lyhytaikaisen tiedonhalun seurauksena vaan kaksi tai kolme vuotta kestäneen etsimisen jälkeen, jonka sai aikaan Josephin huoli sielunsa pelastuksesta.

Joseph Smith ei tyytynyt kotiseutunsa hengellisten johtajien opetuksiin lunastuksesta. Tutkittuaan eri uskonsuuntien perusoppeja hän sanoi, että hän huusi Herran puoleen pyytäen armoa, sillä ei ollut ketään muuta, jonka puoleen hän olisi voinut kääntyä. Hänen huutaessaan Herran puoleen tapahtui jotakin, mistä nuori mies todisti:

“Minä täytyin Jumalan hengellä ja Herra aukaisi taivaat minulle ja minä näin Herran ja Hän puhui minulle sanoen Joseph poikani sinun syntisi ovat sinulle an¬teeksi annetut. Mene ja vaella minun laeissani ja pidä minun käskyni katso minä olen kirkkauden Herra minut ristiinnaulittiin maailman edestä jotta kaikki jotka uskovat minun nimeeni saisivat iankaikkisen elämän.”

Saatuaan tietää, että Jeesus oli ristiinnaulittu “maailman edestä” ja että kaikki, jotka uskovat Häneen, saisivat iankaikkisen elämän, Joseph kuuli, että Vapahtaja palaisi “pian” Isän “kirkkauteen puettuna pilvessä”. Joseph selitti, että tämän pyhän kokemuksen jälkeen hän riemuitsi, ja hänen sielunsa oli täynnä rakkautta monta päivää.

Lyhyesti sanottuna vuoden 1832 kertomus on ainoa tunnettu ensimmäistä näkyä koskeva selostus, jossa Joseph Smith kertoi a) pitkällisestä uskonnollisen totuuden etsinnästään; b) vilpittömästä halustaan saa¬da varmuus syntien anteeksiannosta; c) äärimmäisestä huolestaan ih¬miskunnan syntien vuoksi; d) siitä, mitä hän sai tietää sovituksesta ja toisen tulemisen todellisuudesta; ja e) siitä, kuinka hän riemuitsi hengellisestä kokemuksestaan.

Vaikka Joseph viittasi myös havaitsemiinsa ristiriitaisiin oppeihin, muisteli, kuinka oli tutkinut eri uskonsuuntia, ja mainitsi saaneensa tietää, että Jumalan tosi kirkkoa ei ollut maan päällä, tässä kertomuksessa hän keskittyi siihen, kuinka oli etsinyt henkilökohtaista varmuutta syntien anteeksiannosta.

Koska Joseph kuvasi vuonna 1832 tapahtumaa, joka oli sattunut kaksitoista vuotta aikaisemmin, hänen saattoi olla vaikea muistaa joitakin yksityiskohtia, kuten tämän näyn tarkkaa päivämäärää. Kertomus oli epäilemättä ensimmäinen luonnos, jossa Joseph yritti kirjata muistiin erilaisia vaikutelmiaan. Joseph ei myöskään korjaillut tätä kertomusta julkaisemista varten eikä yrittänyt selventää kohtia, jotka mahdollisesti kaipasivat korjaamista. Ajankohdan ollessa kysymyksessä hän halusi vain selittää, että näky tapahtui hänen nuoruusvuosinaan. Jos hän tässä ensimmäisessä yrityksessään kirjoittaa muistiin elämänsä tapahtumia, teki rivien väliin lisäyksen, että näky tapahtui hänen ollessaan “16.” eikä 15. ikävuodellaan, hänen tarkoituksenaan oli vain tehdä korjaus tarkempaa historiaa varten, jonka kirjoittaminen aloitettiin vuonna 1838. (Lisäys “16.” on epäselvä. On mahdollista, että se onkin “15.”, mikä olisi sopusoinnussa hänen myöhempien ja tarkemmin laadittujen kirjoituksensa kanssa.)

Josephin myöhemmissä selostuksissa ensimmäisestä näystä on joitakin asioita, joita ei mainittu vuoden 1832 omaelämäkerrassa. Kaikissa selostuksissa (paitsi vuoden 1842 kertomuksessa), jotka profeetta laati vuoden 1832 jälkeen, hän esimerkiksi mainitsi vastustajan voiman, jonka hän kohtasi ennen kuin näki valopatsaan. Kaikissa kolmessa muussa kertomuksessa Joseph myös nimenomaan puhuu kahden persoonan ilmestymisestä. Tämä ei merkitse sitä, että vuonna 1832 Joseph olisi sanonut vain yhden persoonan ilmestyneen tai että hän olisi millään tavoin kieltänyt kahden persoonan ilmestymisen. Joseph Smith saattoi vuoden 1832 selostuksessaan tarkoittaa Isää sanoessaan, että hän “huusi Herran puoleen” ja “Herra aukaisi taivaat”, vaikka hän tarkoittikin Poikaa kirjoittaessaan, että Herra puhui hänelle.

Profeetta (ja muut alkuaikojen johtavat auktoriteetit) käyttivät sanoja Jumala, joka tarkoittaa Isää, ja Herra samaa merkitsevinä, kuten esimerkiksi Libertyn vankilassa kirjoitetussa rukouksessa (ks. LK 121:1—4). Joka tapauksessa Joseph keskittyi Vapahtajan hänelle ilmoittamaan sanomaan tässä ensimmäisessä yrityksessään kirjoittaa muistiin sitä, kuinka näky oli häneen hengellisesti vaikuttanut. Vaikka eri kertomuksissa tähdenne¬tään eri asioita ja yksityiskohtia, ne eivät ole keskenään ristiriitaisia tässä tärkeässä asiassa.

Vuonna 1832 Joseph Smith ja Sid¬ney Rigdon saivat ihmeellisen näyn, jossa he näkivät Kristuksen Isän oikealla puolella ja enkelit palvelemassa Jumalaa ja “Karitsaa”. Tässä näyssä heitä käskettiin kirjoittamaan kokemuksestaan, ja niinpä he eivät tähdentäneetkään sitä, että olivat näh¬neet Isän, vaan todistivat voimallisesti Vapahtajasta ja tähdensivät sitä, mitä olivat saaneet tietää tämän merkittävän näyn aikana. Tämä selostus muuten kirjoitettiin muistiin ja julkaistiin vajaa puoli vuotta itse tapahtuman jälkeen. (LK 76:14, 20—24, julkaistu ensimmäisen kerran lehdessä Evening and Morning Star, Independence, Missouri, heinäkuussa 1832)

Vuoden 1835 kertomus

Marraskuun 9. päivänä 1835 Joseph kertoi ensimmäisestä näystään vieraanaan olevalle juutalaiselle papille nimeltä Robert Matthews, alias Robert Matthias, joka sanoi papilliseksi nimekseen Joosua. Warren Cowdery, joka oli yksi Josephin kirjureista, kirjoitti Josephin Kirtlandin kauden päiväkirjaan lyhyen yhteenvedon tästä keskustelusta, jossa mainittiin ensimmäinen näky ja Mormonin Kirjan esille tuleminen. Myöhemmin tämä kertomus jäljennettiin Josephin päiväkirjasta ja liitettiin historian käsikirjoitukseen, jonka Joseph aloitti vuonna 1838. Vuonna 1843 Wilard Richards, jonka Joseph oli kutsunut saattamaan historiansa painokuntoon, jäljensi käsikirjoituk¬sen alkuosia ja jätti pois sen, mitä Joseph oli kertonut Matthewsille ensimmäisistä näyistään. Siihen aikaan oli jo kirjoitettu ja julkaistu yksityiskohtaisempi versio (vuoden 1838 kertomus) näistä tapahtumista. (6) Vuoden 1835 kertomuksessa oli yksi ajatus, jota ei ollut missään muussa profeetan kirjoittamassa tai sanelemassa kertomuksessa ensimmäisestä näystä. Joseph kertoi Matthewsil-, että hän näki tässä näyssä kahden persoonan lisäksi “monia enkeleitä”.

Tässä marraskuun 9. päivän päiväkirjamerkinnässä Joseph Smith selit¬ti myös (mikäli Warren Cowdery kir¬joitti tämän lausunnon oikein), että ensin ilmestyi toinen persoona ja sitten toinen. Tämä lausunto ei ole mi¬tenkään ristiriidassa sen vuodelta 1838 olevan kertomuksen kanssa, jossa profeetta todisti, että hän katsoi ylös ja näki kaksi persoonaa. Jälkimmäisessä kertomuksessa aikatekijän merkitys ehkä vain on vähäisempi.

Tässä samassa päiväkirjassa on toinenkin lyhyt maininta, jota lyhyytensä vuoksi ei ole laskettu niihin neljään kertomukseen, joita tässä artikkelissa käsitellään. Sen mukaan Joseph kertoi jollekin vierailijalle Kirtlandissä 14. marraskuuta 1835, että “hän sai kokea enkelien palvelusta ensimmäisen kerran ollessaan noin neljätoistavuotias”. (7) Kirkkoon kuulumattomien kanssa keskustellessaan profeetta ei ilmeisesti halunnut sanoa, keitä hänelle ilmestyneet persoonat olivat.

Vuoden 1820 pyhän kokemuksen jälkeen nuorta profeettaa alettiin vainota, koska hän kertoi muille ihmisille, että hän oli nähnyt näyn ja että kaksi kirkkauden persoonaa oli ilmestynyt hänelle. Joseph Smith tiesi, että monet eivät uskoisi eivätkä ymmärtäisi tätä pyhää kokemusta, ja siksi hän oli varovainen puhuessaan siitä muille. Kertoessaan tästä tapahtumasta kirkkoon kuulumattomille ennen kuin oli ilmaissut, keitä persoonat olivat, ja myös sen jälkeen, profeetta ei aina maininnut, että hänelle ilmestyivät Isä ja Poika. (8)

Vastaavanlaisia ilmaisutapoja löytyy myös Vanhasta Testamentista, jossa sanoja Jumala ja enkeli käytetään samaa merkitsevinä (ks. 1 Moos. 48:15—16). Samaan tapaan profeetta opetti, että ylösnoussut Kristus oli enkeli. Hän sanoi, että yhdenlainen taivaan olento on enkeli tai persoona, joka on ylösnoussut olento ja jolla on ruumis lihaa ja luuta. (9) Tämän ajatuksen tueksi Joseph lainasi Vapahtajan sanoja opetuslapsilleen: “Kosketelkaa minua ja katsokaa, sillä ei hengellä ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minulla olevan. “ (LK 129:1—2)

Myöhempien aikojen pyhien ensimmäiset johtajat, jotka tiesivät, että Kristus oli opettanut Josephia näyssä vuonna 1820, selittivät joskus, että enkeli kielsi Joseph Smithiä liittymästä mi-hinkään kirkkoon. Nämä samat johtajat käyttivät puheissaan nimitystä Herra sekä Isästä että Pojasta ja käyttivät sanoja Herra, Kristus, persoona, sanansaattaja ja enkeli samaa merkitsevinä.

 Kun tutkittiin Utah’n alkuajoilta 21 puhetta, joita kuusi
Joseph Smithin ja hänen opetuksensa hyvin tuntevaa johtajaa oli 
pitänyt, havaittiin, että 11 puheessa, jossa mainittiin 
ensimmäinen näky, puhuttiin kahden persoonan ilmestymisestä. 
Muissa puheissaan nämä samat johtajat selittivät, että enkeli 
kielsi Josephia liittymästä mihinkään kirkkoon. 
Erään kerran Orson Pratt sanoi samassa lauseessa, että Joseph
Smithille ilmestyi Jumalan enkeli ja kaksi persoonaa. Ilmeisesti
nämä johtajat profeetan itsensä tavoin todistivat joskus, että
Isä ja Poika ilmestyivät vuonna 1820, ja toisinaan taas 
tähdensivät toisen persoonan esittämää perussanomaa. (10) 

Vuoden 1838 kertomus

Kolmas tunnettu profeetan kirjoittama kertomus ensimmäisestä näystä sisältyi hänen kirkon historiaansa. Joseph Smith alkoi sanella tätä historiaa vuonna 1838, mutta varhaisin tunnettu käsikirjoitus on James Mulhollandin käsialaa. Hän toimi profeetan kirjurina vuonna 1839, mikä viittaa siihen, että Mulholland todennäköisesti jäljensi käsikirjoituksen sinä vuonna. On ilmeistä, että profeetta tarkoitti tämän kertomuksen tulevan kirkon kirjallisuuden peruslähdeteokseksi, ja se valmisteltiin huolellisesti julkaistavaksi. Kertomus oli varmasti tarkemmin harkittu kuin kaksi edellistä.

Tämä versio ensimmäisestä näystä julkaistiin ensimmäisen kerran 15. maaliskuuta ja 1. huhtikuuta 1842 Times and Seasons lehdessä ja uudelleen kesäkuussa Millennial Starlehdessä. Yhdeksän vuotta myöhemmin Franklin D. Richards julkaisi otteita Times and Seasons lehdessä olleesta kertomuksesta Kallisarvoisen Helmen ensimmäisessä painoksessa, ja tämä kertomus, joka sisältää Joseph Smithin todistuksen ensimmäisestä näystä, julkaistiin kirjan seuraavissakin painoksissa. Verrattaessa Mulhollandin käsikirjoitusta Times and Seasons lehdessä ilmestyneeseen kertomukseen ensimmäisestä näystä voidaan todeta monia muutoksia välimerkeissä ja muutamia muutoksia oikeinkirjoituksessa. Koska Joseph Smith oli Times and Seasons lehden päätoimittaja keväällä 1842, hän varmaan vastasi muutoksista, joita hänen historian käsikirjoituksensa alkuosaan tehtiin, kun se julkaistiin ensimmäistä kertaa. Profeetta kirjoitti johdannoksi tälle jatkokertomuksena ilmestyneelle selostukselle: “Viime numerossa esitin lyhyen selostuksen kirkon synnystä ja kehityksestä. Ryhdyn nyt käsittelemään sitä yksityiskohtaisemmin, ja lainaan otteita päiväkirjastani.” (11)

Lähes kaikki muutokset profeetan alkuperäiseen historiaan tehtiin hänen elinaikanaan ja hänen ollessaan Times and Seasons lehden päätoimittaja, mutta sanamuotoon ja välimerkkeihin on tehty muutamia pieniä muutoksia myöhemmissäkin painoksissa. Kun kirkko oli vuonna 1880 hyväksynyt Kallisarvoisen Helmen pyhäksi kirjoitukseksi, ensimmäinen presidenttikunta pyysi vanhin James E. Talmagea valmistelemaan kirjasta uuden laitoksen, josta tuli vuoden 1902 laitos. Silloin vanhin Talmage muutti muutamia sanoja Josephin kuvauksessa ensimmäisen näyn hi¬toriallisesta taustasta. Tyylin ja kieliopillisuuden parantamiseksi muu¬tettiin esimerkiksi joidenkin verbien aikamuotoa.

Yksi muutos Kallisarvoisen Hel¬men vuoden 1902 laitoksessa (alunperin vuoden 1891 laitos) oli se, että siitä jätettiin pois lause, joka oli ollut sulkumerkeissä Josephin historian käsikirjoituksessa ja kirjan ensimmäisissä laitoksissa. Lause koski Josephin ajatuksia juuri ennen kuin hän meni pyhään lehtoon - “(sillä sii¬hen mennessä mieleeni ei ollut kos¬kaan tullut, että kaikki olivat väärässä)”.

Vuonna 1832 kirjoitetun kertomuksen yksi lause että Joseph päätteli pyhiä kirjoituksia tutkimalla, ettei mikään kirkkokunta “perustunut evankeliumiin ... joka oli Uudessa Testamentissa” näyttää mahdollisesti olevan ristiriidassa vuoden 1838 kertomuksen kanssa että “siihen mennessä mieleeni ei ollut koskaan tullut, että kaikki olivat väärässä”. Jos näissä kertomuksissa on ristiriitaisuutta, niin siinä tapauksessa vuoden 1838 kertomusta on pidettävä luotettavampana. Nuori Joseph Smith samoin kuin monet muut silloin ja nykyään ei ehkä harkinnut tarkkaan kaikkia sanojaan.

Mutta kenties nämä lauseet eivät olekaan ristiriidassa keskenään. Tutkimalla Raamattua (älyllisesti analysoiden) Joseph Smith saattoi päätellä, että kaikki hänen tuntemansa kirkot olivat väärässä. Mutta lehtoon mennessään ja muulloinkin hän saattoi uskoa sydämessään, että Jumalan tosi kirkko oli olemassa jossakin hän ei vain tiennyt, missä. Usein on vaikea ymmärtää, mitä kirjoittaja todella tahtoo sanoa ja mitä kaikki lau¬seet tarkoittavat, etenkin jos kirjoitta¬ja on oppimaton ja kirjoittaa omaa aikaamme varhaisempana aikakautena.

Kallisarvoisen Helmen vuoden 1921 laitokseen tehtiin lisää muutoksia ensimmäistä näkyä koskevaan kertomukseen. Siihen lisättiin muutamia kappaleita, jotka olivat olleet alaviitteinä historian käsikirjoituksessa. Nämä tiedot oli merkitty käsikirjoitukseen Josephin eläessä, kuten Willard Richardsin päiväkirjassa joulukuulta 1842 oleva merkintä osoittaa. Alaviite B, joka on historian käsikirjoituksen sivuilla 133 ja 134, kertoo Josephin keskustelusta äitinsä kanssa pyhän lehdon kokemuksen jälkeen.

Vuoden 1838 kuvaus ensimmäisen näyn historiallisesta taustasta on lähes kaksi kertaa niin pitkä kuin vuoden 1835 yhteenveto. Kertomus siitä, mitä hän sai tietää pyhässä lehdossa, on suunnilleen yhtä pitkä kuin vuoden 1832 kertomus, mutta painotus on erilainen joskaan ei ristiriitainen. Vuonna 1838 Joseph kirjoitti kirkon historiaa eikä omaelämäkertaa tai lyhyttä kertomusta, ja sen sijaan, että olisi keskittynyt puhumaan siitä, kuinka hän etsi syntien anteeksiantoa, hän puhui siitä, kuinka hän etsi Jumalan tosi kirkkoa. Lähes kaikissa kertomuksissa puhutaan siitä, kuinka Joseph tutki eri uskonsuuntia, kuinka hän oli epätietoinen siitä, mikä kirkko oli oikea, ja kuinka hän sai tietää, että evankeliumin täyteyttä ei ollut maan päällä. Mutta vuonna 1838 (ja 1842) kirjoitetussa kirkon historiassa Joseph ei maininnut sitä, että Kristus sanoi hänen syntiensä olevan anteeksi annetut. Tämän aiheen käsittelyn sijasta Joseph kuvasi vuonna 1838 yksityiskohtaisemmin Vapahtajan opetuksia silloisista kirkoista. Vuonna 1832 Joseph esimerkiksi kirjoitti Jeesuksen sanoneen hänelle, että maailman ihmiset olivat kääntyneet pois evankeliumista eivätkä pitäneet Hänen käskyjään ja että he lähestyivät Häntä huulillaan mutta heidän sydämensä oli Hänestä kaukana. Kuusi vuotta myöhemmin Joseph kirjoitti tästä aiheesta yksityiskohtaisemmin:

“Minulle vastattiin, etten saa liittyä yhteenkään niistä, sillä ne olivat kaikki väärässä; ja minulle puhuva Persoona sanoi, että kaikki niiden uskontunnustukset olivat kauhistus hänen silmissään, että nämä uskon julistajat olivat kaikki turmeltuneita, että ‘he lähestyvät minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; he opettavat oppeina ih¬miskäskyjä, ja heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman’. Jälleen hän kielsi minua liittymästä mihinkään niistä; ja paljon muuta hän sanoi minulle, asioita, joita en voi nyt kirjoittaa.” (12)

Vuoden 1838 kertomus oli myös ainoa profeetan kirjoittama selostus, jossa hän kuvaili jonkin verran asuin¬seudullaan vallinnutta uskonnollista kiihkoilua ja kiihtymystä ja kertoi, kuinka jotkut hänen perheestään liittyivät presbyteereihin, toiset taas tunsivat vetoa metodistien uskoon, ja kuinka ihmisiä liittyi suurin joukoin eri uskonsuuntiin tuossa maan kolkassa. Tämä oli myös ainoa kertomus, jossa hän mainitsi näyn tapahtuneen keväällä 1820. Lisäksi tämä todistus on ainoa profeetan laatima kertomus, jossa hän nimenomaan sanoo Isän olleen toinen niistä kahdesta persoonasta, jotka ilmestyivät hänelle. Kahdessa kirkon ulkopuolisille tarkoitetussa selostuksessaan (vuosien 1835 ja 1842 kertomukset) Joseph kertoi kahden persoonan ilmestymisestä mainitsematta, keitä nämä olivat. Sitä vastoin muut ihmiset, sekä kirkon jäsenet että kirkkoon kuulumattomat, kirjoittivat 1840-luvun alkupuolella kerto-muksia ensimmäisestä näystä sen perusteella, mitä olivat kuulleet myöhempien aikojen profeetalta, ja kertoivat Josephin todistaneen, että hän näki ensimmäisessä näyssään Isän ja Pojan. (13)

Vuoden 1842 kertomus

Viimeinen tunnettu Joseph Smit¬hin kirjoittama selostus ensimmäisestä näystä on niin sanotussa Wentworth-kirjeessä. Chicago Democrat lehden päätoimittaja John Wentworth pyysi Joseph Smithiä kirjoittamaan myöhempien aikojen pyhien historian ystävälleen George Barstowille, joka laati New Hampshiren historiaa. Kirjoitettuaan lyhyen kirkon historian Joseph liitti siihen kolmetoista numeroimatonta uskonjulistusta, jotka tunnetaan nykyään uskonkappaleina. Tämän historian käsikirjoitusta ei ole löydetty, mutta selostus julkaistiin Times and Seasons lehden numerossa 1. maaliskuuta 1842 juuri ennen kuin Joseph alkoi julkaista historian käsikirjoitustaan jatkokertomuksena.

Yksi huomattava ero Wentworth-kirjeen ja muiden ensimmäistä näkyä koskevien kertomusten sanamuodossa liittyy siihen, mitä Josephille sanottiin hänen keskustellessaan ju¬maluuden jäsenten kanssa. Vuonna 1838 Joseph kirjoitti, että Kristus sa¬noi kaikkien uskontunnustusten olevan kauhistus Jumalan silmissä, mutta vuoden 1842 kertomuksessaan profeetta selitti persoonien sanoneen hänelle, että “kaikki uskonsuunnat uskoivat vääriin oppeihin ja että Jumala ei tunnustanut yhtäkään niistä kirkokseen ja valtakunnakseen. Ja minun käskettiin nimenomaan olla liittymättä niihin.” (14) Joseph liitti tämän selostuksen loppuun lausunnon, johon viitattiin mutta jota ei ollut selvästi sanottu kolmessa muussa kertomuksessa: ”….samalla sain lupauksen, että evankeliumin täyteys jolloinkin tulevaisuudessa tehtäisiin minulle tiettäväksi.”

Neljän ensimmäistä näkyä koskevan kertomuksen tarkastelu paljastaa joitakin tärkeitä seikkoja kirkon historian kirjoittamisesta. Ymmärrettyään, että oli tärkeätä säilyttää tieto kaikesta siitä, mitä oli tapahtunut, Joseph uhrasi 1830-luvulla ja 1840-luvun alkupuolella tuntikausia niiden tapahtumien muistiin kirjoittamiseen, joiden todistajana hän oli ollut. Kertoessaan vuoden 1820 pyhästä kokemuksestaan hän tähdensi joskus yhtä ajatusta ja keskittyi toisinaan muihin tärkeisiin ajatuksiin. Vaikka se, mitä Vapahtaja hänelle sanoi, on sanamuodoltaan hiukan eri tavalla jokaisessa kertomuksessa, sama perussanoma on kaikissa paitsi vuoden 1835 kertomuksessa, että Jumalan tosi kirkkoa ei ollut maan päällä vuonna 1820. Tärkeintä ei ollut se sanamuoto, jolla totuudet ilmoitettiin, vaan tärkeintä oli totuus itse.

Koska vuoden 1838 kertomus on liitetty Kallisarvoiseen Helmeen, niin tutkimalla tämän kertomuksen julkaisemisen vaiheita voi paremmin ymmärtää, millaisten periaatteiden mukaan pyhät kirjoitukset muodostuvat. Joseph Smith teki monia välimerkkeihin, oikeinkirjoitukseen ja muihin vastaaviin seikkoihin liittyviä muutoksia historian käsikirjoitukseensa. Kun osa tästä historiasta oli hyväksytty pyhäksi kirjoitukseksi Kallisarvoiseen Helmeen, toimittajat tekivät kirkon johtajien valtuuttamina vielä lisää korjauksia tekstiin. Nämä muutokset tehtiin ilmeisesti oikeakielisyyden, selvyyden ja sujuvuuden takaamiseksi. Tekstiin lisättiin myös joitakin lyhyitä kappaleita, jotka olivat olleet alaviitteinä historian käsikirjoituksessa ennen profeetan marttyyrikuolemaa. Kaikki nämä muutokset olivat vastaavanlaisia kuin ne ennakkotapaukset, jolloin Joseph Smith oli korjaillut tekstiään myöhempien aikojen pyhissä kirjoituksissa. Missään tapauksessa ei muutettu historian käsikirjoituksen sisältämää perussanomaa ensimmäisen näyn historiallisesta taustasta tai tämän suuren kokemuksen aikana il¬moitetuista totuuksista. Sen sijaan muutosten tarkoituksena oli välittää Jumalan myöhempinä aikoina ilmoittamat totuudet parhaalla ja selkeimmällä kielellä, mitä ihminen voi luoda. (15)

1844 Selostus

Viitteet

(1) Luettelo Josephin ensimmäistä näkyä koskevista selostuksista (sekä Josephin aikalaisten kertomuksista) on julkaistu liitteenä Milton V. Backmanin kirjassa Joseph Smith ‘s First Vision (Salt Lake City: Bookcraft, 1980). Joitakin näistä kertomuksista on julkaistu myös Dean C. Jesseen kirjassa The Personal Writings of Joseph Smith (Salt Lake City: Deseret Book Co., 1984), s. 5—6, 75—76, 199—200, 213. Yhteenveto profeetan ensimmäistä näkyä koskevista kirjoituksista on Milton V. Backman jr:n kirjassa Eyewitness Accounts of the Restoration (Orem, Utah: Grandin, 1983).

(2) Miksi Joseph olisi kirjoittanut päiväkirjaa aikana, jolloin kukaan muu hänen perheensä jäsen ja tuskin kukaan hänen yhteiskuntaluokkaansa kuuluva maan¬viljelijä läntisessä New Yorkissa ei sitä tehnyt? Perheen köyhyys esti häntä käymästä koulua niin säännöllisesti kuin muut lapset, ja jatkuva työnteko pelloilla ei ollut omiaan johtamaan korkeampiin opintoihin, saati sitten päiväkirjan kirjoittamiseen. Sosiaalihistorioitsijat ovat jo kauan tienneet, että ennen vuotta 1900 korkeassakin yhteiskunnallisessa ase¬massa eläneiden ihmisten lapsuudesta ja nuoruudesta on hyvin vähän kirjoitettua tietoa. Norman F. Cantor ja Richard 1. Schneider (How to Study History, New York: Thomas Y. Crowell Co., 1967, s. 72) ovat osoittaneet, että päiväkirjojen ja yksityiskirjeitten olemassaolo riippuu ennen kaikkea koulutus- ja sivistystasosta, teknologiasta ja yhteiskunnallisista ja älyllisistä tavoista. Vasta 1800—luvun lopulla keskiluokassa tuli tavaksi kirjoittaa yksityiskohtaisia kirjeitä ja päiväkirjoja.

(3) Dean C. Jessee, “The Early Ac¬counts of Joseph Smith’s First Vision”, BYU Studies 9 (kevät 1969), s. 294

(4) Richard L. Anderson, “Parallel Prophets: Paul and Joseph Smith”, puhe Brigham Youngin yliopiston takkavalkeaillassa (Provo, Utah: Brigham Young University Publications, 1983), s. 178—179; ks. myös “Kaksi profeettaa: Paavali ja Joseph Smith”, Vaikeus, syys¬kuu 1985, s. 6)

(5) Joseph Smith, historia, kirjeet, kir¬kon historiaosasto

(6) Joseph Smith, Kirtlandin päiväkirja, 9. marraskuuta 1835, kirkon historiaosas¬to; historian käsikirjoitus, 9. marraskuuta 1835, kirja A—1 ja B—1, kirkon historia-osasto

(7) Jessee, Personal Writings of Joseph Smith, s. 84

(8) Ks. Backman, Joseph Smith’s First Vi¬sion, s. 158—159, 168—169, 176 kirkon ulko-puolisille esitettyjä selostuksia ensimmäi¬sestä näystä.

(9) Joseph Smith, History of the Church of Jesus Christ of Latter-day Saints, toim. B. H. Roberts, 7 osaa (Salt Lake City: The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints, 1932—1951), osa 4, s. 425; Andrew F. Ehat ja Lyndon B. Cook, The Words of Joseph Smith: The Contemporary Accounts of Nauvoo Discourses of the Prophet Joseph (Re¬ligious Studies Center, Brigham Young University: Provo, Utah, 1980), s. 77

(10) Journal of Discourses, 26 osaa (Lon¬too: Latter-Day Saints’ Book Depot, 1855—1856), osa 2, s. 170—171, 196—197; osa 7, s. 220—221; osa 8, s. 346; osa 11, s. 1—2; osa 12, s. 67, 302, 352—354; osa 13, s. 65—67, 77—78; osa 14, s. 140—141; osa 15, s. 180—182; osa 18, s. 239; osa 20, s. 167; osa 21, s. 65, 161—165; osa 22, s. 29; osa 24, s. 371—373; osa 25, s. 155 —157

(11) Times and Seasons, 15. maaliskuuta 1842, s. 726

(12) Backman, Joseph Smith’s First Visi¬on, s. 163; Kallisarvoinen Helmi (Helsin¬ki: MAP-kirkko, 1981), s. 48—49

(13) Backman, Joseph Smith ‘s First Visi¬on, s. 170 —177

(14) Ibid., s. 168—169

(15) Richard P. Howard, Restoration Scriptures: A Study of Their Textual Develop¬ment (Independence, Missouri: Herald Publishing House, 1969), s. 51—52

Artikkeli julkaistu suomeksi: Valkeus, joulukuu 1985

Vastauksia kritiikkiin