Ensisijaiset lähteet/Joseph Smith/Ensimmäinen näky/1832 kertomus

Vuoden 1832 selostus

Tämä kaikkein varhaisin selostus Joseph Smithin ensimmäisestä näystä on ainoa hänen omaa käsialaansa oleva ja on kirjoitettu joskus heinäkuun ja marraskuun 1832 välillä. Se on osa Smithin omaelämäkertaa, joka pyrkii esittämään joitain kirkon syntyyn liittyviä tapahtumia.1 Selostuksen sisältävän dokumentin toi päivänvaloon Paul R. Cheesman pro gradu -tutkielmassaan vuodelta 1965.2

Joseph Smith nuoremman historia, kertomus hänen ihmeellisestä kokemuksestaan ja kaikista mahtavista teoista, jotka hän tekee Jeesuksen Kristuksen, elävän Jumalan pojan, nimessä, josta hän todistaa. Myös kertomus Kristuksen kirkon noususta aikojen illassa niin kuin Herra toi sen esiin ja perusti kädellään, hän [Joseph] saaden ensiksi todistuksen korkeuksista, toiseksi enkelten palveluksen, kolmanneksi pyhän pappeuden saaminen enkelten palveluksen kautta evankeliumin kirjaimen antamiseksi [engl. admin(i)ster] – laki ja käskyt niin kuin ne annettiin hänelle – ja toimitukset, neljänneksi elävän Jumalan pojan järjestyksen mukaisen ylipappeuden varmistus ja saaminen, ja korkeuksista tullut asettaminen saarnata evankeliumia Hengessä. Hänelle annetut Jumalan valtakunnan avaimet ja Jumalan hänelle antamien siunausten jatkuminen jne. Synnyin Sharonin kaupungissa Vermontin osavaltiossa Pohjois-Amerikassa 23. päivänä joulukuuta Herran vuonna 1805 hyvistä vanhemmista, jotka eivät säästäneet vaivoja opettaessaan minua kristillisessä uskonnossa. Ollessani noin kymmenvuotias, isäni Joseph Smith vanhempi muutti Palmyraan, Ontarion piirikuntaan New Yorkin osavaltiossa, ja ollessamme vähävaraisissa olosuhteissa meidän oli pakko työskennellä kovasti pitääksemme yllä suurta perhettä jossa oli yhdeksän lasta. Ja koska perheen elättämiseksi vaadittiin kaikkien niiden ponnistuksia jotka pystyivät auttamaan, meille ei suotu koulutuksen etua. Riittäköön kun sanon, että minua opetettiin vain kirjoittamisessa, lukemisessa ja laskuopin perussäännöissä, ja tässä olivat kaikki kirjalliset saavutukseni. Ollessani noin kahdentoista vuoden ikäinen, mieleeni vaikuttivat suuresti kaikki tärkeät kuolemattoman sieluni hyvinvointiin liittyvät asiat, ja tämä johti minut tutkimaan kirjoituksia, uskoen niin kuin minulle oli opetettu, että ne sisälsivät Jumalan sanan. Tämä tutkimiseni ja läheinen tuttavuuteni eri uskontoihin kuuluvien kanssa aiheutti minussa suurta ihmetystä, sillä huomasin, että he eivät somistaneet uskonsa tunnustamista pyhillä teoilla ja Jumalan mielen mukaisella puhumisella, sen mukaisesti mitä löysin tuosta pyhästä tietolähteestä. Tämä oli murheen aihe sielulleni. Täten mietin kaksitoistavuotiaasta viisitoistavuotiaaseen monia asioita sydämessäni liittyen maailman tilanteeseen, ihmiskuntaan, ja kiistoihin, juopiin, jumalattomuuteen, kauhistuksiin ja pimeyteen joka levisi ihmiskunnan mieleen. Mieleni ahdistui suuresti, sillä tunsin syntieni vakavuuden, ja huomasin tutkimalla kirjoituksia, että ihmiskunta ei tullut Herran tykö, vaan että se oli luopunut todesta ja elävästä uskosta, ja että ei ollut mitään yhdistystä tai uskontokuntaa joka rakentui Jeesuksen Kristuksen evankeliumille, niin kuin se on tallennettu Uudessa testamentissa. Tunsin murhetta omista synneistäni ja maailman synneistä, sillä opin kirjoituksista, että Jumala oli sama eilen, tänään ja ikuisesti, ja ettei hän katso henkilöön, sillä hän oli Jumala. Katsoin aurinkoa, maan kirkasta tähteä ja myös kuuta, kun ne majesteettisuudessaan vierivät taivaissa, ja tähtiä, jotka loistivat liikeradoillaan, ja myös maata, jonka päällä seisoin, sekä kedon eläimiä, taivaan lintuja, veden kaloja, ja ihmistä, joka kulki maan päällä majesteettisuudessa ja kauneuden voimassa, ja jonka voima ja äly hallita näitä asioita, jotka ovat niin mahtavia ja ihmeellisiä, jopa hänen kaltaisia, joka ne loi. Ja kun mietin näitä asioita, sydämeni huudahti “hyvin on viisas mies sanonut: mieletön se, joka ajattelee: ei Jumalaa ole”. Sydämeni huudahti “Kaikki nämä todistavat ja ilmentävät kaikkivaltiaan ja kaikkialla läsnä olevan voiman, olennon, joka säätää lakeja ja määrää ja sitoo kaikki asiat rajoihinsa, joka täyttää ikuisuuden, joka oli, joka on, ja joka tulee olemaan kaikesta iankaikkisuudesta kaikkeen iankaikkisuuteen.” Ja kun mietin kaikkia näitä asioita ja sitä, että tuo olento haluaa sellaisia palvelemaan häntä, jotka palvelevat häntä hengessä ja totuudessa, siksi huusin Herran puoleen saadakseni armoa. Sillä ei ollut ketään muuta, jonka luokse olisin voinut mennä saadakseni armoa. Ja Herra kuuli rukoukseni erämaassa ja kuudennellatoista ikävuodellani ollessani rukoilemassa Herraa, keskipäivän aurinkoa kirkkaampi valopatsas tuli alas korkeuksista ja lepäsi päälläni. Ja minä täytyin Jumalan Hengellä, ja Herra avasi taivaat minulle, ja minä näin Herran, ja hän puhui minulle sanoen ”Joseph, poikani, sinun syntisi on annettu sinulle anteeksi. Mene ja vaella säädösteni mukaan ja pidä käskyni. Katso, minä olen kirkkauden Herra, minut ristiinnaulittiin maailman hyväksi, jotta kaikki ne, jotka uskovat nimeeni, saisivat iankaikkisen elämän. Katso, maailma on synnissä tällä hetkellä eikä kukaan, ei yksikään, tee hyvää. He ovat kääntyneet pois evankeliumista eivätkä pidä käskyjäni. He tulevat lähelleni huulillaan samalla kun heidän sydämensä ovat kaukana minusta. Minun vihani on syttymässä maan asukkaita kohtaan, vieraillakseni heidän luonaan tämän jumalattomuuden vaatimalla tavalla ja toteuttamalla sen, mikä on puhuttu profeettojen ja apostolien kautta. Katso, minä tulen nopeasti, kuten minusta on kirjoitettu, pilvessä Isäni kirkkauteen puettuna.” Ja sieluni täyttyi rakkaudella, ja monen päivän ajan pystyin iloitsemaan suurella ilolla ja Herra oli kanssani, mutta en voinut löytää ketään, joka olisi uskonut taivaallisen näyn.3

Tämän jälkeen Smithin kerronta jatkuu selostuksella enkelin käynnistä hänen luonaan hänen ollessaan 17-vuotias.

Viitteet 1. Dean C. Jessee, toim., The Personal Writings of Joseph Smith, korjattu laitos (Salt Lake City: Deseret Book, 2002), s. 9. 2. Paul R. Cheesman, An Analysis of the Accounts Relating Joseph Smith’s Early Visions, pro gradu -tutkielma (Brigham Young University, 1965), s. 126-129. Pro gradu -tutkielman voi lukea internet-sivustolta http://www.lib.byu.edu. Kriitikko Wesley Walters antaa erheellisesti ymmärtää, että tämä varhaisin selostus julkaistiin vasta vuonna 1969, ks. Wesley P. Walters, Uutta valoa Joseph Smithin omaan kertomukseen ensimmäisestä näystä (Grand Rapids: Institute for Religious Research, 2002), s. 5. 3. Selostuksen kirjoitusasua on nykyaikaistettu jonkin verran. Selostus on luettavissa englanniksi mm. seuraavista lähteistä: Cheesman, An Analysis, s. 127-129, Dean C. Jessee, “The Early Accounts of Joseph Smith’s First Vision”, BYU Studies, 9. vsk., nro 3 (kevät 1969), s. 278-280, Jessee, Personal Writings, s. 9-12, Scott H. Faulring, toim., An American Prophet’s Record: The Diaries and Journals of Joseph Smith, 2. laitos (Salt Lake City: Signature Books, 1989), s. 4-6 ja Kent P. Jackson, From Apostasy to Restoration (Salt Lake City: Deseret Book, 1996), s. 67-69.