Ero sivun ”Mormonin kirja/Kirjoittajateorioita/Solomon Spaldingin käsikirjoitus” versioiden välillä

Versio 7. kesäkuuta 2017 kello 17.31

Etusivu

Mormonin kirjan Kirjoittajateorioita - Solomon Spaldingin käsikirjoitus

Kritisismi

Kriitikot väittävät, että Joseph Smith joko plagioi tai luotti Solomon Spouldingin käsikirjoitukseen Mormonin kirjaa kirjoittaessaan. Edelleen pieni kriitikkoryhmä pitää kiinni ajatuksesta, että Mormonin kirja oli Sidney Rigdonin, Joseph Smithin, Oliver Cowderyn ja muiden salaliiton tulos. Nämä kriitikot etsivät linkkejä Spaldingin ja Ridgonin välillä. Joseph Smithin oletetaan olleen Rigdonin apulainen. Spaldingin kannattajat väittävät seuraavaa:

• Että on olemassa toinen kadoksissa oleva Spauldingin käsikirjoitus sen lisäksi, joka on löytynyt (toisen keskeneräisen kirjoituksen "Manuscript Storyn" lisäksi). Kriitikot uskovat, että tämä toinen käsikirjoitus vielä löytyy.
• Että väitteet siitä, että Spaulding kirjoitti vain yhden käsikirjoituksen, ovat väärässä, vaikka toista käsikirjoitusta ei ole löydetty.
• Että yritys julistaa pätemättömäksi Josephin naapureiden lausunto Spaldingin käsikirjoituksen kopioimisesta on epäonnistunut.
• Että Sidney Rigdonin maalaaminen "pyhimykseksi" on epäonnistunut.
• Että yritykset Mormonin kirjan nimien ja New Yorkin ympäristön nimien yhtäläisyydestä ovat epäonnistuneet.
• Että yritykset todistaa, että Smith ei ole voinut tuntea Sidney Rigdonia noin 1826, ovat epäonnistuneet ja että se on todistus siitä, että Joseph ja Sidney olivat tavanneet ennen 1830 loppua.
• Että yritykset näyttää, että Josephin ja Sidney välillä ei ollut salaliittoa, ovat epäonnistuneet.

Katso myös: Source(s) of the criticism

Vastaus Sen jälkeen, kun lopetin kertomasta yllä olevaa, isäni katsoi minua hetken, kohotti kätensä päänsä yläpuolelle ja sanoi hitaasti kyyneleet silmissään: "Poikani voin vannoa sinulle taivaiden nimessä, että mitä olen kertonut Mormonin kirjasta on totta. Sinun äitisi ja sisaresi, Mrs. Athalia Robinson, olivat läsnä, kun sain kirjan Mentorissa Ohiossa ja kaikki mitä tiesin Mormonin kirjasta on mitä Parley P. Pratt, Oliver Cowdery, Joseph Smith ja muut todistajat, jotka väittävät nähneensä levyt, ovat kertoneet minulle, ja vaikka olin usein kahdestaan Joseph Smithin kanssa, hänen kertomuksensa pysyi aina samana. —Sidney Rigdon pojalleen Johnille, juuri ennen Sidneyn kuolemaa

∗ ∗ ∗

Katso myös: Early reactions to the Book of Mormon, Sidney Rigdon as Book of Mormon author/co-conspirator, Difficult to explain Book of Mormon before Spalding theory, and Joseph as author and proprietor

Spalding teorian selvimmät vaikeudet

Mormonin kirjan julkaisemisesta asti moni on ollut haluton hyväksymään Joseph Smithin kertomusta sen esille tulemisesta. On helppoa olla uskomatta Josephin kertomukseen enkeleistä, kultalevyistä ja ihmeellisestä käännös- tekniikasta; mutta vaikeampaa on keksiä jokin muu keino, jossa huomioidaan Mormonin kirjan monimutkaisuus sekä johdonmukaisuus ja myös historialliset yksityiskohdat.

Moni kriitikko, joka ei ole valmis hyväksymään Joseph Smithiä, kouluttamatonta pikkufarmarin poikaa Mormonin kirjan kirjailijaksi, on yrittänyt löytämällä löytää mahdollisia vastaväitteitä. Yksi ensimmäisiä vastustajien teorioita oli, että Joseph Smith kopioi Pastori Solomon Spauldingin julkaisemattomasta käsikirjoituksesta osia. (1761–1816).

Spaulding oli harhaan johdettu calvinisti pappi sekä "Mound builders" (Kukkulan rakentajat) nimisen Amerikan alkuasukkaista kertovan kertomuksen käsikirjoituksen tekijä. Teorian mukaan Spaulding kirjoitti kertomuksen raamatulliseen muotoon ja luki sen useille ystävilleen. Hän otti käsikirjoituksen mukansa Pitsburgiin, jossa sen sai käsiinsä Herra Patterson, jonka toimistossa Sidney Rigdon teki töitä, ja Joseph Smith sai sen Sidney Rigdonilta, ja näin siitä tuli Mormonin kirjan perusta.

Tämän teorian kolme pääongelmaa:

1. Historialliset asiakirjat viittaavat siihen, että Sidney Rigdon kuuli Mormonin kirjasta Parley P. Prattin kautta, sekä lähetystyö ystävältään 1830, eikä Rigdon tavannut Joseph Smithiä kun vasta tuon vuoden joulukuussa. Tämä tapahtui siis paljon Mormonin kirjan kääntämisen ja julkaisemisen jälkeen. Kriitikot voivat osoittaa vain mielikuvituksellisia väitteitä salaliitosta, jossa Rigdon tapasi Joseph Smithin paljon aikaisemmin ja sitten myöhemmin näytteli kääntymystä.

2. Spauldingin oletettavaa käsikirjoitusta ei tuotu tutkittavaksi, koska kukaan ei tiennyt missä se oli tai oliko sitä edes olemassa. 1884 Lewis L. Rice Honolulussa löysi erään Solomon Spouldingin käsikirjoituksen nimeltä "Manuscript Story—Conneaut Creek" (käsikirjoitus kertomus - Conneaut Creek)se otettiin Oberlin College kirjastoon Ohioon. Loppuun kirjoittamattomalla kertomuksella oli tuskin mitään yhteyttä Mormonin kirjaan.[1] RLDS kirkko on julkaissut tekstin vuonna 1885 nimellä "Manuscript found" (Löydetty käsikirjoitus) MAP-kirkko julkaisi sen myöhemmin. (Katso alhaalta "Enemmän lukemista" internetversiota.)

3. Väitteet että Spaulding kirjoitti toisen käsikirjoituksen, on helposti kumottavissa sillä, että julkaistusta Spauldingin käsikirjoituksesta selvästi käy ilmi, ettei se ollut valmis kuin vasta Spauldingin muutettua pois niiden ihmisten luota, jotka väittivät kuulleensa hänen lukevan jälkimmäistä tarinaa. [2]

Väitetty, kadonnut, toinen Spaldingin käsikirjoitus

Spauldingin käsikirjoituksen löytämisen ja sen julkaisemisen myötä asia kuivui kokoon moneksi vuodeksi. Mutta 2000luvun alussa teoria nousi jälleen pinnalle, mutta tällön sen puolestapuhujat väittivät että on olemassa myös toinen käsikirjoitus, joka oli se oikea Mormonin kirjan perusta. Kuitenkaan tämän uudelleen lämmitetyyn Spauldingin teoriaan uskovat eivät ole pystyneet tuomaan esiin tätä oletettua toista käsikirjoitusta. Silti he luottavat vanhoihin kirjoihin, kuten William Heth Whitsittin kirjaan Sidney Rigdon, The Real Founder of Mormonism (oikea mormonismin perustaja). Koko kirja käsittelee Whitsittin mielipidettä siitä että Rigdon ja Spalding kirjoittivat Mormonin kirjan. Sitten Whitsitt sovittaa kaikki tosiasiat tuohon oletukseen sopivaksi. Eräs huvittavimpia kohtia kirjassa on yritys selittää Kolmen todistajan kokemukset. Witsittin kirjassa Sidney näyttelee enkeli Mormonia ja Spalding itseään käsikirjoitusta (Sitä toista jota ei ole löydetty) todellakin näyttelee itse kultalevyjä. Whitsitt:

On luultavaa että Mr. Rigdon oli piiloutunut metsän aluskasvillisuuden sekaan, alueella jossa pieni ryhmä oli kokoontunut ollen kuulomatkan etäisyydellä heistä kuullen heidän palvontansa. Hän saattoi helposti Josephin antaessa sovitun merkin astua esiin, ja näyttää heille muutamia kaikkein haalistuneimmista ja sopivati kellastuneista käsikirjoituksen sivuista, joita oli pidetty tallessa joitakin vuosia Spauldingin kuoleman jälkeen. Paikalta, jossa he olivat heidän innostuneelle mielikuvitukselleen kirjoitus kellertyneellä paperisivuilla näytti kaiverruksilta; Sidney pystyi myös lausumaan ne sanat, jotka Smith ystävällisyydessään varmisti enkelin puhumaksi todistukseksi "levyjen " todellisuudesta sekä käännöksen paikkansapitävyydestä. Problems with Rigdon

John Stafford oli William Staffordin vanhin poika, Eräs niistä, joka oli mukana Hurlbutin adressin nimien keruussa (Adressi Joseph Smithin perheen mustamaalaamiseksi). Myöhemmin häneltä kysyttiin linkistä Rigdoniin:

K — Jos nuori Joseph — Smith , Jr. — oli niin lukutaidoton, kun te, Tohtori, väitätte kuinka voitte todistaa hänen kirjoittaneen Mormonin kirjan? V — "Niin, en voikkaan, paitsi, että Sidney Rigdonilla oli yhteys heihin molempiin." K — Oliko Rigdon koskaan lähistöllä ennen Mormonin kirjan julkaisemista? V — "Ei; emme ainakaan ole havainneet tällaista. Sidney Rigdon ei ollut koskaan siellä, ei ainakaan niin että Hurlbut, tai Howe, tai Tucker olisivat olleet siitä tietoisia." K — Noniin olette etsineet todisteita jo kauan eikö niin, Tohtori? A — "Kyllä; olen pohtinut ja kuunnellut ympäristöäni viimeiset 50 vuotta asuen heidän vanhojen naapureidensa lähistölä suurimman osan aikaa. " K — Eikä kukaan ole koskaan pystynyt näyttämään toteen Rigdonin ja Smithin ystävyyttä ennen Mormonin kirjan julkaisemista ja ennen kuin Parley P. Pratt kertoi evankeliumista hänelle Ohiossa? A — "Ei ainakaan minun tietääkseni."

— William H. Kelly lainaa John Staffordia "The Hill Cumorah, and the Book of Mormon," (Kumoran kukkula ja Mormonin kirja) Saints' Herald 28 (1 June 1881): 167; cited in Dan Vogel (editor), Early Mormon Documents (Salt Lake City, Signature Books, 1996–2003), 5 vols, 2:123–124.)

Katso myös: The Hurlbut affidavits

Sidney Rigdon itse kielsi että hän olisi tehnyt mitään Mormonin kirjaan. Hänen ja hänen poikans Johnin haastattelusta:

Sen jälkeen kuin olin sanonut ylläolevan, isäni katsoi minua hetken, nosti kätensä päänsä yläpuolelle ja sanoi hitaasti kyyneleet silmissään: " Poikani, voin vannoa taivaan nimessä, että mitä olen kertonut sinulle Mormonin kirjan alkuperästä on totta. Sinun äitisi, sisaresi, Mrs Atahalia Robinson olivat läsnä kun minulle Mentorissa Ohiossa ojennettiin Mormonin kirja. Kaikki mitä tiesin Mormonin kirjan alkuperästä oli mitä Parley P. Pratt, Oliver Cowdery, Joseph Smith sekä kirjan todistajat, jotka väittivät nähneensä levyt ovat minulle kertoneet, eikä Joseph Smith meidän kahdenkeskeisissä keskusteluissamme koskaan kertonut toisenlaista kertomusta.[3]

Kriitikot eivät hyväksy Spauldingin teoriaa

Usea Mormonin kirja kriitikko ei hyväksy Spauldingin teoriaa:

• Davis H. Bays, Mormonismin oppien ja dogmien tutkimusta ja Arvostelua. "The Doctrines and Dogmas of Mormonism Examined and Refuted", (St. Louis: Christian Publishing, 1897), 22, 25

[Tämä teoria on] "virheellinen ja siitä seuraa varma tappio... Historialliset totuudet puhuvat kaikki tätä näkemystä vastaan erroneous, ja mormonismin puolustajilla on asita hanskassa.... Spauldinig kertomus on väärä. Elä luota siihen - se pettää sinut."

• Fawn Brodie, No Man Knows My History (Kukaan ei tunne menneisyyttäni) (New York, A. A. Knopf, 1945), 453

"Spaulding -Rigdon teoria hajoaa kokonaisuudessaan kun yritetään näyttää että Rigdon tapasi Joseph Smithin ennen 1830."

• Jerald and Sandra Tanner, Did Spaulding Write the Book of Mormon? (Kirjoittiko Spaulding Mormoni kirjan) (Salt Lake City: Utah Lighthouse Ministry, 1977).

Voitaisiin kysyä: Jos mormonismin tärkeimmät kriitikot ovat sitä mieltä että Spauldingin teoria on käyttökelvoton mikä sitten motivoi niitä, jotka väkivängällä haluavat pitää kiinni tästä teoriasta? Ne jotka jatkavat tämän asian esiin tuomista eivät ole kunnolla tutkineet eniten silmää tekevien anti-mormoni kriitikoiden vastustuksen syytä. [4]

New Yorkin ympäristön tavallisia paikannimiä käytetty Mormonin kirjassa?

Tarkempi astaus: Vernal Holley map—Book of Mormon place names from North America?

Yhteenveto

Nykyiset Spauldingin teorian puoltajat eivät ota huomioon sitä harmittavaa tosiasiaa että käsikirjoituksella joka löytyi 1900 luvun alussa ei muistuta lainkaan Mormonin kirjaa eikä toisat käsikirjoitusta ole löydetty.

Eivätkä he huomioi sitä ettäei ole mitään todisteita siitä että Sidney Rigdon ja Joseph Smith olisivat olleet yhteydessä ennen Mormonin kirjan julkaisemista.

Ennen kuin tuo toinen käsikirjoitus todella löydetään ainoa mitä kriitikoilla on, on dokumentti jota ei ole olemassa ja jonka he voivat sdanoa sisältävän mitä tahansa he haluavat. Tämä on varmaankin tämän teorian viehätys ja osoittaa selvästi mihin asti kritikot ovat valmiita menemään todistaessaan mormonin kirjan valheelliseksi.

On mielenkiintoisat että kriitikkojen paras selitys on sellainen johon heidän on keksittävä olematon dokumentti, sitten keksiä sille sisätö ja vielä se kuinka Joseph sai sen Rigdonilta.

Viitteet 1. [note] Matthew Roper, "The Mythical "Manuscript Found" (Review of: Who Really Wrote the Book of Mormon? The Spalding Enigma)," FARMS Review 17/2 (2005): 7–140. [1] [2], p. 21, note 62.

2. [note] The Spaulding Theory Debunked [3]

3. [note] Rex C. Reeve, (1996), Manuscript Found: The Complete Original "Spaulding" Manuscript, Religious Studies Center, Brigham Young University.

4. [note] Matthew Roper, "The Mythical "Manuscript Found" (Review of: Who Really Wrote the Book of Mormon? The Spalding Enigma)," FARMS Review 17/2 (2005): 7–140. off-site PDF link katso numero 1, p. 10.

Käännös MLÅ