FAIR is a non-profit organization dedicated to providing well-documented answers to criticisms of the doctrine, practice, and history of The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints.
Muita käännettyjä artikkeleita
Poistan artikkeleja sitä mukaan kun saan ne oikeille paikoilleen.
Oliko Kaksi Kumoraa?
Sidney B. Sperry Provo, Utah: Farms, 1995. Pp.260-268
Oliko Olemassa Kaksi Kumoraa?
Tiivistelmä: Kukaan ei epäile että kukkula, jonka luona Joseph Smithille vastaanotti levyt tunnetaan Kumoran kukkulana, mutta onko kukkula jossa nefiläisten ja lamanilaisten välinen viimeinen taistelu tapahtui toinen Kumora? Eterin kirja kertoo meille, että Oomer vaelsi tähän paikkaan, jossa nefiläisten viimeiset taistelut käytiin, ja matkan suhteellisen lyhyt kesto ei vaikuta hieman alle viiden tuhannen kilometrin matkalta Väli-Amerikasta New Yorkiin. Limhin miehet tekivät myös vastaavanlaisen matkan yhtä lyhyessä ajassa. Viimeisen taitelutantereen maantieteellinen kuvauskin sotii nykyisen Kumoran topografiaa vastaan.
Tarkoituksenamme tässä kirjassa 1 ei ole antautua Mormonin kirjan maantieteeseen, eli miettiä siihen yhdistettyjä lukuisia ongelmia. Toiset ovat kirjoittaneet tästä aiheesta. 2 Mutta on suositeltavaa, asian kiinnostavuuden ja tärkeyden vuoksi, harkita kysymystä oliko vai eikö ollut kaksi Kumora nimistä kukkulaa. Olisi pidettävä mielessä ettei kukaan myöhempien aikojen pyhä Mormonin kirjan tutkija epäile hetkeäkään, että kukkula New Yorkissa mistä Joseph Smith vastaanotti Mormonin kirjan levyt on tunnettu Kumorana kirkon alkuajoista lähtien. Mutta monet sellaiset tutkijat ovat jo vuosikausia katsoneet Mormonin Kirjan Kumoran, sitä jonne Mormon aikoinaan piilotti kansansa aikakirjan (Mormon 6:6), ja sitä jossa viimeinen taistelu nefiläisten ja lamanilaisten välillä käytiin (Mormon 6:8-15), sijaitsevan jossakin Meksikon alueella, ei New Yorkissa.
1937 Jesse A. Washburn ja Jesse N. Washburn vihjasivat heidän kirjansa From Babel to Cumorah 3 viimeisellä sivulla, että nefiläisten ja lamanilaisten viimeinen suuri taistelu tapahtui lähellä heidän aikaisten asutustensa maita. Ja vuonna 1939 he vahvemmin vahvistivat tätä seikkaa kirjassaan An Approach to the Study of Book of Mormon Geography. Toisin sanoen he olivat vakuuttuneita siitä, että Kumora josta Mormonin kirja puhuu sijaitsi jossakin päin Keski-Amerikkaa. 1947 Vanhin Thomas Stuart Ferguson, asianajaja, kirjassaan Cumorah?Where? suhteellisen objektiivisesti käsitteli asiaa, jonka tekivät ne jotka pitävät kiinni, että ainoa Kumora on New Yorkissa, ja samalla objektiivisyyden sävyllä hän käsitteli myös todisteita, jotka puoltavat väitettä, että Mormonin kirjan Kumora on Keski-Amerikassa. 4 Itse hän oli ja on kääntynyt Väli-Amerikan näkemykseen. Veli Fletcher B. Hammond, myös asianajaja, voimakkaasti taistelee kirjassaan Geography of the Book of Mormon, että Mormonin kirjan todisteet tukevat sitä mielipidettä, että viimeisien suurten taisteluiden Kumora on Väli-Amerikassa.
Ystävällinen väittely jatkuu edelleen, yksi leiri pitäen kiinni siitä, että Mormonin kirjan ainoa Kumora on se perinteinen New Yorkin osavaltion, ja toinen tukien näkemystä, että New Yorkin Kumora on nimetty Väli-Amerikan Kumoran mukaan, mutta ei ole se missä viimeiset nefiläisten ja lamanilaisten taistelut käytiin. Kumpi näistä näkökulmista mahtaa olla oikea? Olisi toivottavaa, mikäli mahdollista, saavuttaa yksimielisyyden tässä asiassa. Totuus ei pitäisi koskaan olla puolustuskannalla, mutta joskus on vaikeata päättää missä se on. Ehkäpä suurin osa kirkon ihmisistä puoltaa perinteistä Kumoran ajatusta ja todellakin, olen puolustanut tätä mielipidettä joissakin kirjoituksissani. 5 Mutta viime vuosien aikana olemme jälleen käyneet erittäin huolellisesti läpi Mormonin kirjan todisteet ja olemme valmiit esittämään minkä me katsomme olevan vahvin kanta Kumoran sijoittamisessa Väli-Amerikkaan. Antakaa meidän esittää se rehellisesti ja objektiivisesti historiallisena kysymyksenä, antaen niin sanotusti jokaisen palasien pudota sinne minne ne putoavat.
Omer Jaredilaisten Kuningas Suurin osa Mormonin kirjan todisteista tullaan ottamaan Eterin, Mormonin, Moosian ja Omnin kirjoista. Ensimmäinen todistuskappaleemme koskee Omeria, vanhurskasta jerediläis kuningasta, jota Jumala varoitti, pakenemaan hänen maastaan pelastaakseen henkensä. Moronin sanojen mukaan: Ja Herra kehotti Omeria unessa lähtemään maasta; niinpä Omer lähti maasta perheineen ja kulki monta päivää ja tuli Simin kukkulan luo ja kulki sen ohitse ja tuli sen paikan kautta, missä nefiläiset tuhottiin, ja sieltä itään päin, ja tuli paikkaan, jota sanottiin Ablomiksi, meren rannikolla. (Eter 9:3)
Olemme huolestuneita erityisesti kursivoidulla kirjoitetusta kirjaimista. Huomaa, että Omer ja hänen retkikuntansa ohittivat Siimin kukkulan, paikan jonka kaikki Mormonin kirjan tutkijat tunnustavat kukkulaksi Antumin maassa, jonne Ammoron piilotti kansansa pyhät aikakirjat.(Mormon 1:3; 4:23). Kukaan ei kyseenalaistaisi tosiasiaa, että tämä kukkula ja Antum olivat toisaalta suuremmalla Hävityksen alueella (katso Mormon 4:19; 4:23), jossakin Väli-Amerikan tienoilla. Seuraavaksi havaitsemme (huomioi käytetty satunnainen kieli), että Omer kulki ”sen paikan kautta jossa nefiläiset tuhottiin”, Moroni täytyy varmasti tarkoittaa kansansa lopullisen tuhon paikkaa. Jos Kumora New Yorkissa oli tuo paikka, silloin Omerin ja hänen perheensä matkustivat ainakin 3000 mailia Siimin kukkulalta saavuttaakseen sen. Voiko huomioiden satunnaisen kielen, jolla asia esitetään, senkaltainen pitkä matka näyttää järkeenkäypältä? Jos seurue kulki keskimäärin kaksikymmentä mailia päivässä alkukantaisin keinoin ”monen päivän ajan,” sanotaan epätodennäköisesti kuudenkymmenen, he olisivat kattaneet ainoastaan 1200 mailia. Epätodennäköisyys, että Omer kulki matkan New Yorkin Kumoralle vahvistuu Eter 9:9 missä eräs Nimra “kokosi yhteen pienen joukon miehiä ja pakeni maasta josta Omer oli paennut ja tuli asumaan Omerin kanssa.” Huomaa että Nimrah tiesi mistä löytää Omerin ja ”tuli” hänen luokseen. Pienintäkään vihjausta ei annetta siitä, joka johdattaisi meidät uskomaan että kolmentuhannen mailin matkaa olisi yritetty. Voi järkevästi olettaa, että ”Ablom, meren rannikolla,” missä Omer väliaikaisesti asusti, oli Meksikonlahden puolella ei kaukana paikasta ”missä nefiläiset tuhottiin.” (Eter 9:3)
Omer palautettiin lopulta valtakuntaansa (Eter 9:13), mutta pienintäkään vihjettä ei anneta, että hän joutui seuraamaan omia jälkiään tämän valtavan matkan päästäkseen sinne. Joten jos olemme oikeasssa olettaessamme, että Eter 9:3:ssä Moroni viittasi hänen kansansa lopullisen tuhoutumisen paikkaan, niin tähänastiset todisteet tuntuvat puoltavan näkemystä, että se oli jossakin päin Väli-Amerikkaa.
Jerediläisten Taistelut Mihin maahan tahansa Omer menikään maanpakoon, niin asia on selvä, että hän hän palasi ja hänen seuraajansa asuivat, perinteisessä jerediläisten eteläisessä kodissa. Tämä tehdään erittäin selväksi lausunnoissa kuten ”heidän katraansa alkoivat paeta myrkkykäärmeiden edellä etelänpuoleista maata kohti, jota nefiläiset kutsuivat Sarahemlaksi” (Eter 9:31), ja ”he rakensivat suuren kaupungin kapean maakannaksen lähelle, lähelle sitä paikkaa, missä meri jakaa maan kahtia.”(Eter 10:20).
Tutkikaamme nyt Moronin meille esittämiä todisteita alueeseen missä jerediläisten viimeinen suuri taistelun tapahtui. 6 Eter14:5-6 meille ilmoitetaan että tietty Saredin veli tuli taistelemaan Kuningas Koriantumrin armeijaa vastaan “ja hän tuli Moronin maahan ja asettui Koriantumrin valtaistuimelle”. Missä oli Moronin maa? Sen sijainti on selkeästi osoitettu aikaisemmassa Eterin kirjan luvussa.
Nyt Moronin maa, jossa kuningas asui, oli lähellä sitä maata, jota nefiläiset sanovat Hävitykseksi. (Eter 7:6) Täten näemme, että Moron, jerediläisten aikaisen hallituspaikan, oli etelänpuoleisessa maassa, lähelle aluetta, joka tunnettiin nefiläisten keskuudessa Hävitykseksi. Huomaa että Koriantumr saapuu Moronin maan “merenrannikolle” (Eter 14:13). Tämä voi mahdollisesti tarkoittaa Tyynen valtameren Moronin rajaa.
Eter 14. loppuosassa, tehdään selväksi, että Lib tapettiin ja hänen veljensä Sis jatkoi verenhimoista kamppailua Koriantumrin kanssa. Tapahtumien edetessä meille kerrotaan, että Sis ajoi takaa Koriantumria itään päin, jopa merenrannikon rajamaille asti ja siellä hän taisteli Sisin kanssa kolmen päivän ajan. (Eter 14:26). Missä oli tässä mainittu merenrannikko? Maantiede ei ole täysin selkeä, mutta olettakaamme, kohtuuden nimessä, että se oli Meksikonlahden puolella, ottaessamme huomioon sanat ”itään päin”.
Voisiko tämä olla merenrannalla, jossain New Yorkin itäisellä rajalla? Vaikeudet tämän kaltaisessa olettamuksessa ovat suunnattomia. Pidä mielessä, että taistelut Eter 14:6-13 ovat Moronissa kapean maakannaksen luona (vrt. Eter 7:6; Alma 63:5). Onko meidän oletettava muutamaa taistelua myöhemmin, että osallistuneet armejat ovat New Yorkin itäisellä rajalla, noin kolmen tuhannen mailin päässä? Onko meidän myönnettävä, että miehistä, naisista ja lapsista muodostuneet armeijat (katso Eter 14:22) molemmilla puolilla oli fyysistä voimaa (puhumattakaan logistisista mahdollisuuksista) taivaltaa kolme tuhatta mailia suhteellisen lyhyessä ajassa ja ottaa yhteen heidän lopullisessa tuhossa. Ei kukaan minun armeijatuttavistani pitäisi sitä mahdollisena. Huomatkaamme että viho-viimeiset taistelut käytiin lähellä jerediläisten Ramaksi kutsumaa kukkulaa.
Ja tapahtui, että Koriantumrin sotajoukko pystytti telttansa Raman kukkulan luo; ja se oli sama kukkula, johon minun isäni Mormon kätki aikakirjat, jotka olivat pyhät. (Eter 15:11 vrt. Mormon 6:4-6) Huomaa että Moroni ei lisää että Rama tai Kumora oli se kukkula johon hän piiloittaisi levyt, jotka hänen isänsä Mormon jätti hänelle (katso Mormon 6:6). Tämän laiminlyönti tuntuu kummalliselta mikäli mainittu Rama oli nefiläisten Kumoran kukkula New Yorkissa.
Toinenkin tärkeä tosiasia olisi huomioitava meidän ongelmamme yhteydessä: Huomaa, että saapuessa Raman kukkulalle, Koriantumr ja hänen armeijansa ajoivat takaa Sisin armeijaa etelään päin, ei pohjoiseen päin, kuten meidän tulisi olettaa jos he olivat tulossa ylös eteläisestä Meksikosta tai Väli-Amerikasta. Ja taphtui, että Koriantumrin sotajoukot ahdistivat Sisin sotajoukkoja, niin että ne löivät ne ja saivat ne pakenemaan edellään; ja ne pakenivat etelään päin ja pystyttivät telttansa paikkaan, jota kutsuttiin Ogatiksi. (Ether 15:10)
Lopullinen Todiste Kerätkäämme nyt hieman lopullisia todisteita joilla on yhteys ongelmaan. Muistettaneen että kun Kuningas Limhi, jonka kansa asui heidän esi-isiensä ensimmäisen perintöosan aikaisissa maissa (Lehi-Nefi, Silom; katso Moosia 7:21; 9:1, 6), halusi saada heidät takaisin Sarahemlaan, hän lähetti neljäkymmentäkolme miestä etsimään sitä (Moosia 8:7). Mitä tapahtui? Ja he eksyivät erämaahan monen päivän ajaksi, mutta he olivat silti uutteria; eivätkä he löytäneet Sarahemlan maata vaan palasivat tähän maahan kuljettuaan monien vesien välisessä maassa, löydettyään maan, joka oli ihmisten ja eläinten luiden peitossa sekä kaikenlaisten rakennusten raunioiden peitossa, löydettyään maan, jossa oli asunut kansa, joka oli ollut yhtä lukuisa kuin Israelin joukot.
Ja todisteeksi siitä, että se, mitä he olivat sanoneet, on totta, he ovat tuoneet kaksikymmentäneljä levyä, jotka ovat täynnä kaiverruksia, ja ne ovat puhdasta kultaa. Ja katso, he ovat tuoneet myös rintahaarniskoja, jotka ovat isoja, ja ne ovat pronssia ja kuparia ja täysin ehjiä. Ja vielä, he ovat tuoneet miekkoja, niiden kahvat ovat tuhoutuneet, ja niiden terät olivat ruosteensyömiä. (Moosia 8: 8-11)
Koska kuningas puhui kansasta jonka tuho oli tähän asti tuntematon nefiläisille ja lisäksi, koska hänen miehensä olivat myös löytäneet kaksikymmentäneljä levyä kirjoitettuna tuntemattomalla kielellä (Moosia 8:11), me voimme olettaa, että tuhottu kansa oli jerediläiset. Ja todellakin, tiedämme että kaksikymmentäneljä levyä olivat Eterin aikakirja jerediläisistä, ja että hän oli piilottanut ne sellaisella tavalla, että Limhin kansa löysi ne (Ether 15:33; katso myös Moosia 28:11-17). Nyt Lehi-Nefin ja Siilomin maat, alue jolla Limhin kansa asusti, oli luultavimmin Väli-Ameriikassa. Kukaan Mormonin kirjan tutkija ei epäilisi, että he olivat “etelänpuoleisessa maassa”.
Mutta onko kohtuullista uskoa, että Limhin miehet olisivat matkanneet yli kolmetuhatta mailia löytääkseen jerediläisten viimeisen suuren taistelun paikan ja jerediläisten aikakirjat, olettaen niiden olevan Raman kukkulalla tai sen lähistöllä meidän New Yorkin osavaltiossa? Onko järkevää uskoa tähän, muistaessamme tosiasian, että Limhin miehet varmaankin kiistatta tiesivät, että heidän isänsä olivat matkustaneet kohtuullisen matkan Sarahemlasta Lehi-Nefiin ja Silomiin? (vrt. Moosia 21:25-26 ja huomaa viittaukset). Matkustaisiko retkikunta, esimerkiksi, kolmetuhatta mailia löytääkseen paikan, jonka he tiesivät olevan alle kolmensadan mailin päässä? Huomioi kertomus Limhin kansan paluusta Silomista Sarahemlaan (Moosia 22:11-13). Vaikka he matkustivat “monta päivää“ he päätyivät Sarahemlaan, joka epäilemättä sijaitsi Väli-Amerikassa. Huomioi myös seikka, että vanhemman Alman haara Limhin kansasta saapuivat Sarahemlaan kahdentoista päivän matkan jälkeen (Moosia 24:25) Alman laaksosta, paikasta jonka oletamme olevan jonkun matkan päässä Lehi-Nefistä (se oli kahdeksan päivän päässä Mormonin vesiltä Helamin maahan? Moosia 23:3, ja päivän matkan päässä Alman laaksosta? Moosia 24:20). Sarahemla, kaikella todennäköisyydellä, ei ollut enempää kuin kolmensadan mailin päässä Lehi-Nefistä.
Ne yhden-Kumoran (New York) vakaumuksen omaavat, voivat jollain logiikalla väittää, että Moosia 8:8-11 ei nimenomaan sano, että ne neljäkymmentäkolme Limhin miestä löysivät jerediläisten viimeiset taistelukentät ja että kohta ei kumoa mahdollisuutta, että profeetta Eter on voinut kuljettaa levynsä Raman alueelta New Yorkista Väli-Amerikkaan, mistä ne voisi löytää. Mutta sellaiset väittämät tuntuvat pakotetuilta, etenkin kun osoitetaan, että Sarahemlan kansa, mulekilaiset, löysivät Koriantumrin, jerediläisten viimeisen hallitsijan (Omni1:21). Lisäksi, hän “asui sen keskuudessa yhdeksän kuun ajan.” Kuinka järkevää on uskoa, että hän olisi lähtenyt Ramaasta New Yorkissa hänen suuren viimeisen taitelun jälkeen ja vaelsi kolmetuhatta mailia Väli-Amerikkaan, mistä hänet löydettiin? Eikö olisi todennäköisempää, että Koriantumrin löytäminen sopii paremmin yleiseen Moosian kirjan esittämään malliin ja edellä lainattuihin Eterin kirjan osiin? Koriantumr ilmeisesti vaelsi muutaman sata mailia eteläänpäin Ramasta (Kumorasta) Väli-Amerikkaan tai Sarahemlan maan lähettyville, mistä hänet löydettiin. Eikö tämänkaltainen näkemys ole ymmärrettävämpi uskoa? Itseasiassa, kaikki Mormonin kirjan todisteet viittaavat samaan yleiseen päätelmään, että Rama-Kumora sijaitsi Väli-Amerikassa tai sen lähistöllä.
Yksi todistuskappale täytyy esittää, mikä koskee alueen luonnetta, jolla Kumoran kukkula sijaitsi. Mormon sanoo, että kukkula oli ”monien vesien, jokien ja lähteiden maa; ja täällä me toivomme saavamme yliotteen lamanilaisista” (Mormon 6:4). Olettaen Limhin miehien, heidän etsiessään Sarahemlan maata, löysivät jerediläisten suuren viimeisen taistelutantereen, pitää huomioida, että he kuvasivat olevansa “monien vesien välisessä maassa” (Moosia 8:8). Nämä kuvaukset ovat yleisesti sopusoinnussa Moronin “Ripliankumin vesien” kanssa (Eter 15:8), lähellä missä viimeinen suuri jerediläisten taistelu käytiin. On totta että Rama-Kumoran paikka New Yorkissa on suurien vesimassojen alueella, Finger Lakes ja Great Lakes, joihin laskee monia virtoja. Mutta eikö voisi olettaa pienelläkin logiikalla, etta Rama-Kumora Keski-Amerikassa tai sen ympärillä ei voisi olla samanlaisesti suotu? Oikeastaan maantieteilijät ja myöhempien aikojen pyhien turistit tietävät täysin selkeästi, että siellä on suuria vesiä.7 Lisäksi, tietyt Väli-Amerikan maantieteelliset piirteet sopivat jokseenkin kokonaan yleisfyysiseen Mormonin kirjan maantieteeseen.
Nyt olemme käyneet läpi materiaalit, joka on lähettetty yksityiskohtaisesti Washburnin, Fergusonin, Hammondin ja muiden heidän kaltaisensa, jotka kaikki ovat samaa mieltä, että Mormonin kirjan Rama-Kumora, kukkula jonka ympärillä viimeiset jerediläisten ja nefiläisten taistelut tapahtuivat, oli Keski-Amerikassa. Meidän painotus Mormonin kirjan todisteissa, itsenäisesti arvioituna, on ollut erilainen lukuisissa kohdissa.
Nyt, jos tullaan sopuun, että Mormonin kirjan todisteet viittaavat väistämättä Rama-Kumoraan Keski-Amerikassa, kysymys sitten nousee, kuinka kukkula New Yorkissa, mistä profeetta Joseph Smith vastaanotti nefiläisten pyhät aikakirjat, tuli kutsutuksi Kumoraksi. Mitään yksityiskohtia ei ole annettu meille kuinka ja koska kukkula on nimetty. Mutta varmasti ei kukaan Keski-Amerikan Rama-Kumoran näkemyksen kannattaja ole vastaan ehdotusta, että Moroni itse on saattanut kutsua Kumoran kukkulaa kunnioittaakseen Keski-Amerikan kukkulaa. Hän on jopa saattanut kertoa profeetta Joseph Smithille siitä, mutta tästä meillä ei ole mitään todisteita. Me tiedämme, kuitenkin, että nimeä Kumorah on käytetty kukkulasta Josephin ajoista tähän asti.
Lopuksi, olisi huomioitava, että jos ne suuret aikakirjat Mormonin piilottamina Keski-Amerikan Rama-Kumoralle (Mormon 6:6) siirrettiin lopulta New Yorkin Kumoralle, Mormonin kirja ei anna tästä selostusta. Jos Herra tahtoi tämän tapahtuvan nefiläisten ja lamanilaisten välillä käydyn viimeisen suuren taistelun jälkeen, hän olisi järjestänyt keinon siihen hänen kaikkivaltiaan voimansa kautta. Mutta se ei ole tämän kappaleen ongelma.
Viitteet Tämä ennen julkaisematon luentolehtinen oli käytössä Uskonto 622 luokassa 31. Maaliskuuta 1964. 1 Tämä luentolehtinen oli nähtävästi alunperin tarkoitus olla kappaleena Sperryn Book of Mormon Conpendiumissa (Salt Lake City: Bookcraft, 1968); s. 447-51. 2 Katso, esim. Fletcher B. Hammond, Geography of the Book of Mormon (Salt Lake City: Utah Printing, 1959; revised 1964), ja Jesse A. and Jesse N. Washburn, An Approach to the Study of the Book of Mormon Geography (Provo: New Era, 1939). 3 Jesse A. Washburn ja Jesse N. Washburn, From Babel to Cumorah (Provo, UT: New Era Publishing, 1937). 4. Thomas S. Ferguson, Cumorah-Where? (Independence, MO: Zion's, 1947). 5. Esimerkiksi, Sidney B. Sperry, The Book of Mormon Testifies (Salt Lake City: Bookcraft, 1952), 335-36. 6. Me teemme tämän koska Eterin kirja tekee selväksi, että vihoviimeinen jerediläisten taistelu tapahtui lähellä samaa kukkulaa mihin ”nefiläiset tuhottiin” (Eter 9:3; 15:11) 7. Katso, esim. Milton R. Hunter ja Thomas S. Ferguson, Ancient America and the Book of Mormon (Oakland, CA: Kolob, 1950), 139. Ne joilla ei ole tätä kirjaa voivat lukea merkittävän osan käsitellen jokia ja järviä lainattuna Hammondin, Geography of the Book of Mormon, 91.
VAIKEAT KYSYMYKSET JA USKON SÄILYTTÄMINEN
Michael r. Ash
Billin valmistaessa Vanhinten koorumin oppiaihetta hän toisteli vähän väliä erästä lainausta aikaisemmasta konferenssipuheesta joka hänestä sopisi erinomaisesti oppiaiheeseen. Koska hän ei muistanut lainausta täydellisesti, eikä edes kuka sen sanoi ja koska se sanottin, päätti hän suorittaa etsinnän internetissä. Bill etsi parilla hakusanalla ja Mormoni nimellä. Bill tutki useita ”osumia” jotka hakukone oli hänelle etsinyt ja havaitsi joidenkin nettisivujen olevan vihamielisiä Kirkkoa kohtaan. Vaistomaisesti hän vältteli tällaisia sivuja ja jatkoi etsintää uskollisten nettisivujen avulla. Mutta joskus hänestä oli vaikeata – ylimalkaisen vilkaisun avulla – tunnistaa vihamieliset sivut uskollisista sivuista. Jotkut vihamieliset sivut näyttivät harmittomilta, kunnes hän oli lukenut pidemmälle. Etenkin eräs sivuista sai hänen huomionsa ja hän rupesi lukemaan enemmän ja enemmän sivun kirjoittjan väitteitä. Aluksi Bill kielsi väitökset – hän oli kuullut samanlaisia anti-Mormonien väitöksiä ollessaan lähetysstyössä, eivätkä ne olleet vaikuttaneet häneen silloin. Jatkaessaan lukemista hän löysi yhä vaikeampia kysymyksiä; kysymyksiä joihin ei ollut vastauksia. Jotkut kysymykset joita asetettiin Kirkosta, Joseph Smithistä ja Mormonin Kirjasta olivat häiritseviä.
”Nämä väitteet eivät voi pitää paikkaansa,” Sanoi Bill itselleen, kuitenkin nämä artikkelit vaikuttivat olevan hyvän tutkimuksen tulosta ja niissä oli jopa viitteitä. Bill muistuttti itsellen että hän tiesi, hänellä oli Jumalalta saatu hengen todistus, hän tiesi että Kirkko oli totta. Kuitenkin hän tunsi vatsanpohjassaan levottomuutta. Löytyisikö näihin kysymyksiin vastauksia? Bill ymmärsi hyvin, että suurimmat uskonnolliset totuudet (kuten Jumalan olemassaolo) ovat uskon asioiat, silti hän ihmetteli kuinka Mormonin Kirja saatoi olla totta, jos se mitä kriitikot väittivät oli oikein. Bill takertui epätoivoisesti hänen henkiseen todistukseensa, mutta sitä oli jo järkytetty. Hän toivoi että kriitikoille olisi olemassa jokin järkevä vastaus.
Vaikka tämä kertomus on mielikuvituksen luoma on se silti hyvin lähellä joidenkin kirkon jäsenten kokemuksia. Jo Joseph Smithin ensimmäisestä näystä asti on aina ollut joitakin jotka haluavat tuhota hänen nimensä, työnsä ja perintönsä. Ja jo ennen Mormoninn kirjan painosta tulemista on aina ollut kriitikoita, jotka ovat väittäneet sitä keksityksi, harhaksi tai Jumalan pilkaksi. Miksi jotkut ihmiset vainoavat Kirkkoa? Olisiko meidän vastattava kritiikkiin? Kuinka käsitellä vaikeita kysymyksiä ja syytöksiä? Mistä löydämmemme vastaukset?
MIKSI JOTKUT IHMISET VAINOAVAT KIRKKOA?? Vieraillessaan ensimmäistä kertaa Joseph Smithin luona, kertoi enkeli Moroni 17 vuotiaalle tulevalle profeetalle, että hänen ” nimeäni tultaisiin mainitsemaan sekä hyvällä että pahalla kaikkien kansanheimojen, sukukuntien ja kielien keskuudessa ja että sen maine olisi sekä hyvä, että paha kaikkien ihmisten parissa.” 1 Tämä profetia on todella pitänyt paikkansa. Thomas Ford, joka oli Illinoisin kuvernöörinä vuodesta 1842 vuoteen 1846 ja joka oli keskus hahmona tapahtumissa jotka johtivat Josephin marttyyrikuolemaan, väitti: Joe Smith oli nykyajan kaikkein menestyksellisin petkuttaja; mies joka opetti titeämättömiä ja karkeita ihmisiä, … joka oli sopiva lyhytaikaisen kunnian saamiselle, mutta …. mutta joka ei koskaan onnistunut luomaan poliittista systeemiä, jolla oilisi ollut jatkuva kestävä menestys tulevaisuudessa.2
Silti kaksi vuosisaataa tuon jälkeen on Kirkko kasvanut yli 11 miljoonaiseksi ja Temppeleitä putkahtelee ympäri maapalloa. Kuten ei-MAPläinen sosiologi Rodney Stark lausui vuonna 1984, Kirkko näyttää olevan “Uusi maailman laajuinan uskonto” lisäksi hän tähdensi, että “ Kohta Mormonit saavuttavat mailman laajuisen seuraaja ryhmän, joka on verrattavissa islamin uskoisiin, Budhalaisiin, Kristittyihin, Hinduihin ja muihin mailman dominoiviin uskontoihin.” 3
Mormonin profetian mukaisesti, huomaamme jäsenluvun lisääntyessä myös halveksijoiden ja kriitikoiden määrän lisääntyvän. Keitä ovat nuo jotka hyökkäävät uskoamme vastaan? Nimitys “anti-Mormoni” on nimitys jonka erään poliittisen puolueen jäsenet, jotka olivat aikaista mormoni bloc äänestystä vastaan, antoivat itse itselleen.4 (mikä se block äänestys on??)
Tänää on erilaisia kriitikkoja; ei-uskovista, halveksijoihin ja kovaksikeitettyihin “anti-mormoneihin”. Jotkut heistä ovat entisiä jäseniä ja jotkut eivät ole koskaan olleet jäseniä. Jotkut ovat niin kutsuttuja “älymystöön” kuuluvia, tai itse itsensä “älymystöön” nostaneita, jotka eivät usko Jumalaan ja jotkut ovat toisen uskon papistoa. Ovatko kaikki kriitikot ja ne jotka eivät usko meitä nykypäivän “anti-Mormoneja”? Ei varmasti. Se että ei ole samaa mieltä MAP-kirkon oppien kanssa ei tee heistä anti-Mormoneja, mutta on joitakin kriitikkoja jotka haluaisivat nähdä Mormoni Kirkon tuhon. Kuinka voinne eroittaa ihmisen joka on eri mieltä ja anti mormonin välillä? On monia tapoja eroittaa kritikkoja toisistaan. Kuten Juctice Potter Steward kerran sanoi pornografiasta ” Tiedän sen olevan sitä kun näen sen”. 5
Anti-Mormonit jättävät usein huomioitta viimeisimmät tutkimukset ja MAP-kirkon jäsenten pyhät uskomukset. He ottavat usein osaa toimintaan, joka tähtää heikkouskoisten Mormonien tai tutkijoiden uskon hävittämiseen he eivät yleensä ole kiinnostuneita keskustelun aikaan saamiseen, tai totuuden löytämiseen. Moni kriitikko”myrkyttää usein kaivon” aiheuttaen toiminnallaan sen, että ei-kirkon jäsenet tai mahdolliset tutkijat sulkevat aivonsa, sydämensä, ja ovensa kaikelle sille, mitä Mormonit tai lähetyssaarnaajat heille esittävät. Sellaisille kriitikolle on tärkeämpää voittaa sanaharkka todistaen Mormonismin petolliseksi kuin todelle ymmärtää mihin Mormonit todella uskovat. 6 Miksi nämä halveksijat haluavat nähdä kirkon tuhon? On olemassa useita syitä. Jotkut ovat katkeria koska ovat tulleet kirkon jäsenten loukkaamiksi tai ehkä he ovat nähneet Kirkon johtajien inhimillisen puolen.
Toiset voivat hyökätä kirkkoa vastaan ylpeyden takia – ylpeyden heidän oletetusta älykkyydestään; he eivät enään tarvitse uskonnon kainalosauvoja. Toiset huomaavat tietävänsä enemmän kirkon historiasta, kuin mitä pyhäkoulussa tai instituutissa tavallisesti opetetaan, ja täten uskovat tietävänsä enemmän kuin profeetat myös henkisistä asioista. Tällaiset ihmiset uskovat usein että he ovat paljastaneet todellisen MAP uskon ja että vain naivi tai lapsellinen tai epätietoinen ihminen voi uskoa Kertomuksia joita tässä kirkossa kerrotaan. Kun ylpeys astuu ihmisyyden sijaan toisten kritisoiminen – etenkin johtajien – on usein lopputuloksena. Presidentti Kimball sanoi kerran että luopumus alkaa usein kysymyksillä ja epäilyllä ja kritiikillä. Se on taantumuksellinen ja halventava prosessi. Epäilyksen siemenet kylvää laskelmoivat ja väärään ohjatut ihmiset, ja ne ovat alussa harvoin suunnattu oppia kohti, vaan useimmiten johtajia kohti. 7
Toiset taas hyökkäävät kirkkoa vastaan peittääkseen omat syntinsä. ” Niiden jotka eroavat kirkosta pimeyden töiden harsossa”,heidän, sanovat McConkie ja Millet, on aivan liian usein ” huomattu yrittävän paljastaa Kirkon pyhiä asioita tai halventavan (demoan) sen oppeja – heitä ajaa eteenpäin heidä paha omatuntonsa, sillä he havaitsevat sen että jos Kirkko on tosi ovat he pimeyden ruhtinaan alaisia ja heidän on kaduttava”. 8 Joitakin heistä ajaa vastuatajan henki eteenpäin, ja jotkut uskovat vilpittömästi tekevänsä ihmiskunnalle (tai Jumalalle) palveluksen paljastaessaan Mormonismin teennäisyyden.
Koska kriitikoista saatta tuntua että MAP- Kirkon jäsenet ovat petettyjä ja harhaanjohdettuja ja heidät on pelastettava väärästä Kristinuskosta. On olemassa joitakin jäseniä jotka jättävät kirkon yksinkertaisesti siksi, koska ei enään usko. Selaisilla ihmisillä ei yleensä ole koskaan ollut hengentodistusta eivätkä he pysty sanomaan mitkä asiat ovat olleet vaikeita. Jotkut näistä entisistä kirkon jäsenistä yksinkertaisesti vain kävelevät ulos kirkosta. Ja keskittyvät oman onnensa etsimiseen. Toiset eroavat Kirkosta mutta he palaavat siihen vihaisina – kertoen vihoissaan että heitä on petetty tai johdettu väärään. He haluavat vetää Kirkosta mukaansa toisia jotka voivat liittyä heihin jotta he voisivat yhdessä hyökätä Mormonismia vastaan.
Kuten vanhin Neal Maxwell sanoo: Kirkon jäsenet joutuvat elämään tällaisessa vilja ja olki asetelmassa tuhatvuotiseen valtakuntaan assti. Jotkut oljet on jopa naamioitu viljoiksi, mukaan lukien muutama innokas yksilö joka luennoi muille opeista joihin ei enään usko. He kritisoivat kirkon rahankäyttöä jota he eivät enään osaltaan avista. He jatkuvasti etsivät mahdollisuuksia neuvoakseen veljiä joita he eivät enään tue. Joutuessaan vastustuksen alaisiksi he lähtevät kirkosta, mutta eivät voi jättää sitä rauhaan.9 Ketkä sitten ovat vaarassa kadottaa uskonsa näiden halventavien kirjoitusten tähden? Sillä vääriä kiristuksia, ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksytttävät jos mahdollista valitutkin 10
Emme yleensä usko että tämä värssy koskee meitä. Kuka hyväksyisi väärän kristuksen tai väärän profeetan? Ja mitä ”suuria merkkejä” ja ”ihmeitä” voisi tällainen ”väärä profeetta” näyttää, merkkejä, jotka johtiaisvat MAP Kirkon jäsenet pois kirkosta? Mikä on“ väärä kristus“?“ Väärä kristus“ on joku tai jokin, joka on ottanut oikean Kristuksen paikan. Joten väärä kristus voi olla raha, valta, ylpeys, filosofia, tai moni muu asia. Väärä profeetta taasen olisi joku, joka houkuttelisi meitä seuraamaan jotain muuta, kuin Kristusta, tai torjumaan todellisen Kristuksen. Minkähänlaisia“ merkkejä ja ihmeitä“ tällaisella profeetalla mahtaisikaan olla hihassaan? Ehkä se sisältäisi älykkäältä kuullostavia väitteitä, tai tieteellisiä tai maailmankaikkudellisia totuuksia, joita saatetaan käyttää väärin tavalla, joka osoittaa, että Kristus ei ole olemassa, tai että Palautettu Evankeliumi on väärä! Tiedämme että menneisyydessä on tapahtunut henkilökohatisia ja ryhmissä tapahtunutta luopumusta - tähän luopumukseen voimme myös lukea taivaissa ennen maahantulemista tapahtunutta 1/3 henkien menetyksen, muutaman Joseph Smithin lähimmän ystävän luopumuksen ja tämän päivän muutaman Kirkon jäsenen menetykset, jäsenien joita on“ ... ja joita viskellään kaikissa opin tuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa“ 11
TULISIKO MEIDÄN VASTATA KRIITIKOILLE?
Vastauksena tulisi olla ”ei” sekä valikoiva ”kyllä” . ”Saattakaa siis vihollisenne häpeään” Sanoi Herra, ” kutsu heitä kohtaamaan teidät sekä julkisesti että yksityisesti; ja jos olette uskolliset, heidän häpeänsä on tuleva ilmi. He siis tuokoot vahvat perustelunsa Herraa vastaan”.12 Vaikka muutama MAP-kirkon tietoniekka saattaa pitää suoraa yhteyttä kriitikoihin, väittelystä halveksijoiden kanssa ei yleensä ole hyötyä. Kuitenkin vastaaminen vilpittömien totuuden etsijöiden, kuten jäsenten sekä etsijöden, joita kriitikoiden väitteet ovat ravistaneet, näissä tapauksissa saattaa Evankeljumin voiman näyttö pelastaa todistuksia. Harold B. Lee on sanonut: Nimitys Vanhin (Elder), joka annetaan kaikille Melkisedekin pappeuden haltioille tarkoittaa uskon puolustajaa. Se on meidän päävastuumme ja kutsumme.
Jokaisen Melkisedekin pappeuden haltian tulee olla uskon puolustaja.13 Kuten Joseph Filding Smith sanoi kerran: ”Jokaisen Kirkonjäsenen tulisi tietää että Mormonin kirja on totta ja meidän tulisi olla valmiita antamaan vastaus kaikille niille kriitikoille, jotka tuomitsevat sen. 14
Vuosien varrella on Kirkko joko julkaissut vastauksen anti-Mormonien syytöksiin tai pyytänyt jotakuta tiettyä jäsentä vastaamaan syytöksiin. Esimerkiksi ”The Messenger and advocate” , joka oli tavallaan ”Church News” Kirkon Ohion aikakaudella, vastasi usein anti-Mormonien syytöksiin.15 George Q. Cannon (neljän profeetan neuvonantaja) Lähetti usein kirjeitä kansallisiniin sanomalehtiin puolustaakseen kirkkoa anti-Mormonien kirjoituksia vastaa. 16 Gerorge A. Smith, Brigham Youngin ensimmäinen neuvon antaja, sanoi, että jo siitä asti, kun hän oli vasta poikanen, hän on ollut ”Mormonin kirjan puolustaja eikä ole koskaan antanut kenenkään puhua pahaa tai vastaan Mormonin kirjaa sanomatta jotakin sitä puolustaakseen.” 17
Toisina aikoina ovat kirkkon johtajat rohkaisseet joitakin tunnettuja MAP Kirkon jäseniä vastaamaan kirkkoa kohtaan osoitettuihin syytöksiin.18 Kirkon virallinen nettisivu on myös viimeaikoina julkaissut artikkeleita, jotka koskevat joidenkin häpäisijöiden väitöksiä siitä että DNA tutkimus kieltäisi Mormonin kirjan todenperäisyyden.19 Miksi sitten tämä valikoiva ”kyllä” vastaukseksi siihen, että tulisiko meidän vastata häpäisijöille? On olemassa ainakin neljä syytä joita voi mielessään punnita:
1. Henki käännyttää ei väittely On tärkeätä ymmärtää, että hengelliset asiat on eroitettava hengellisesti. ”jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja” Sanoo Herra, ”niin eivät he usko vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös.” 20 Kristuksen maallisen johtajuuden aikana sai Pietari suoraa opetusta Herralta, kuitenkaan hänen todistuksensa Vapahtajasta ei tullut Kuolevalta Messiaalta vaan Tiavaalliselta Isältä. ” Autuas olet sinä Simon, Joonan poka, sillä ei liha eikä veri ole sitä sinulle ilmoittanut, vaan minun Isäni joka on taivaissa.”21 Todistusta Kristuksesta ja Hänen Evankeljumistaan ei voi antaa toiselta ihmiseltä toiselle; se on saatava suorana ja henkilökohtaisena ilmestyksenä. ”Aika tulee” Sanoi presidentti Kimball” jolloin ei yksikään nainen tai mies kestä lainatulla valolla. Oman sisäisen valon on johdatettava heitä. Jos sinulla ei tätä valoa ole, kuinka voit kestää?”22 ”Ei kukaan voi sanoa, Jeesus olkoon Herra , paitsi pyhässä hengessä.” Kirjoitti Paulus. 23 Samoin kirjoitti Johannes; ”Todistuksessa Jeesuksesta on Profetian henki” 24 (MULTA PUUTTUI TÄÄ SIVU RAAMATUSTA! On vähän luettu…) Ei Jumalan olemassa oloa, ei Kristuksen jumalallisuutta, eikä Mormonin Kirjan alkuperää pystytä todistamaan maallisin keinoin. Argeologia, esimerkiksi, ei ole vielä vahvistanut yhdenkään Vanhan testamentin profeetan olemassaoloa. Ja vaikka arkeologia joku päivä pystyisikin todsistamaan, että joku profeetta on elänyt, ei se pysty todistamaan tai kieltämään tämän profeetan väittämiä näkyjä, tai ilmoituksia. 25 Tämä sama sääntö koskee myös Mormonin kirjaa ja Joseph Smithiä. Kuten B.H. Roberts kirjoitti: ” Pyhän Hengen voiman on aina oltava Mormonin Kirjan tärkein todistuksen anataja. Kaikki muut todisteet ovat toisarvoisia….. Ei mikään fyysinen todistus, oli se sitten kuinka taitavasti tahansa esitetty; ei mikään väitös, vaikka kuinka taiatavasti asetettuna, voi koskaan ottaa sen paikkaa.” 26
2. Tärkeysjärjestykset Presidentti Benson sanoo:” Meidän päätehtävämme on kertoa evankeliumista ja tehdä se tehokkaasti. Meidän ei tarvitse vastata jokaiseen syytökseen. Jokainen ajautuu vähitellen tilanteeseen jossa törmää uskoon ja hänen on silloin tehtävä valintansa. ” 27 ”Joihinkin vastauksiin pystytään vastaamaan joidenkin on vielä odotettava. ” Glenn Pearson kirjoittaa ” On mahdotonta löytää kaikki ne tyhjentävät vastaukset joita tarvitsee vastataksiin kriitikkojen kysymyksiin. Vaikka löytaisi kaikki ne sadat vastaukset joita tänään tarvisee, on huomenna taas sata uutta vastausta etsittävänä.” 28 Jotta vastaisimme kaikkiin Anti-mormonien syytöksiin se ”veisi liian paljon huomiota meiltä ja tärkeämmä kysymykset jäisivät pienemmälle huomiolle.” selittää Charles Penrose. 29 George A. Smith kommentoi:” Meiltä on usein kysytty: Miksi emme julkaise totuutta näistä valheista joita meistä kerrotaan? ” Näin saattaisimme tehdäkin jos omistaisimme kaikki ne lehdet, joita Kristinuskoiset julkaisevat. Kuka haluaisi julkaista minun tai jonkun uskon veljeni kirjoittaman kirjeen? Kuka kirjoittaisi totuuden meistä? Jokin lehti julkaisee sen, ja sitten se pannanan tiskin alle, tai muualle piiloon, eikä se saa koskaan mahdollisuuta toisessa lehdessä. Valheita meistä he ovat kyllä erittäin valmiita lähettämää eteenpäin. Vanha sananparsi sanoo että valhe ryömii ulos avaimen reijästä ja matkaa tuhansia kilometrejä sinä aikana, kun totuus vasta tulee ulos (avaa oven?); meidän kokemuksemme on sen näyttänyt toteen. Meillä ei ole tarpeeksi vaikutusvaltaa, eikä voimia joita tarvitaan meihin liitettyjen valhellisuuksien kumoamiseen. Me luotamme Jumalaan joka on Taivaissa. 30
3. Onko vastaus tarpeellinen Joitakin asioita vastaan ei ole tarpeellista puolustautua. Jotkut kriitikot, kuten Vanhin B.H. Roberts huomasi, perustavat syytöksensä lainaten “ miesten puheista, jotka vain lausuvat omia ajatuksiaan”31 Vanhimpien tulee puolustaa ainoastaan niitä kirjoja joita Kirkko pitää Pyhinä Kirjoituksinaan – Raamattua, Mormonin Kirjaa, Opin ja Liittojen kirjaa ja Kallisarvoista Helmeä. Kirkko on hyväksynyt nämä kirjat Jumalan sanaksi ja vanhinten tulisi, niin kotonaan, kuin maailmallakin pitää nämä täydellisesti tosina. Muut kirjat ovat ehkä erittäin käyttökelpoisia ja ohjaavia, mutta niistä puuttuu sama arvovalta, joka on näissä edellä mainitsemissani neljässä kirjassa ja ne voidaan hyväksyä vain, jos ne ovat samaa mieltä näiden neljän Pyhän Kirjoituksen kanssa. 32
MAP-kirkon kriitikot lainaavat usein mielellään “Journal of Discourses” joka on kokelma, joka suuremmaksi osaksi on pantu kokoon 1800 luvulla kirjoitettuista puheista, jonka on kirjoitettu Utahin ulkopuolella asuville Pyhille . Tällaiset kriitikot eivät kuitenkaan osaa arvostaa sitä, todellista tilannetta, jossa nämä puheet pidettiin ja kirjoitettiin (käsin) eikä myöskään sitä tosiasiaa, että Journal of Discourses ei todellakaan ole osa MAP- kirkon kaanonia.
Palautetun Kirkon alkuaikoina miltei kaikki puheet pidettiin extempore. 1800 luvun mormonismille kirjoitettu, ulkoa opeteltu puhe oli miltein mahdoton ajatus. 33 Aikaisista Pyhistä tuntui että heidän oli puhuttava suoraan Pyhistä Kirjoituksista. Tästä kehkeytyi muutamia erittäin mielenkiintoisia puheita ja kuten Orson Pratt huomauttaa, joskus hän - ja varmaan muutkin puhujat – puhuivat vaikka heidän “ Ajatuksensa ei kulkenut” Muistellen erästä tällaista tapausta Pratt kertoo:” Ne harvat sanat jotka sain puristettua suustani, olivat mielestäni sangen ala-arvoisia ja oletan, että kuuntelijoistanikin ne tätä olivat.” 34
Ei ihme jos jotkin asiat Journal of Discourses tuntuvat oleavn eri maalimasta kuin nykyiset tunnettu evankeliumin periaatteet.
4 Vältä tyytyväisyyttä
“Ja sinun tulee julistaa hyvää snomaa, kuuluttaa sitä vuorilla ja kaikilla kukkuloilla ja kaikkien kansojen keskuudessa, jotka sinun sallitaan nähdä. Ja sinun tulee thedä näin kaikessa nöyryydessä, luottaen minuun herjaamatta minun herjaajiani.” 35
Sillä totisesti, totisesti minä sanon teille : “se, jossa riidan henki on, ei ole minusta vaan perkeleestä, joka on riidan isä, ja hän yllytää ihmislasten sydämet vihan vallassa riitelemään keskenänsä. Katso minun oppini ei ole ihmisten sydänten yllyttäminen vihaan toisiansa vastaan, vaan minun oppini on, että sellainan on kadottava.” 36
Bruce R. MacConkie selitti, Meidän tehtävänämme on ilmoittaa iloisista asioista maailmalle eikä ruveta sanaharkkaan sisällön tarkoituksesta. Kaikkiin meitä vastaan tehtyihin vääriin syytöksiin on tietenkin olemassa vastaus … mutta ratkaisua ei löydetä kiivassa väittelyssä. Vastauksen saavat ne jotka lukevat Mormonin kirjaa Moronin neuvomalla tavalla. Useampien kirkon jäsenten olisi paras olla välittämättä ammatti anti-Mormonien laskelmoivista väitteistä. 37 Vanhin Malvin J. Ashton kirjoittaa: “ Rohkaisemme kaikkia jäseniämme olemaan tulematta anti- anti-Mormoneiksi. “ 38 Vanhin Ashton selittää: Vaikka syytökset, mieleen liittymät, halveksimiset tai valeet kuiskataan tai huudetaan kovaa muistuttaa Jeesuksen Kristuksen evankeljumi meitä siitä, että emme saa juoruilla tai halveksua. 39
Rauha ja viha eivät koskaan pysty asumaan samassa sydämessä. Pysyvä rauha ei saa jalansijaa ihmisten tai ryhmien keskuudessa, joiden tarkoituksena on niiden, jotka uskovat eri lailla, tuomitseminen, maineen huonontaminen sekä saaminen pois raiteiltaan tai tuhoaminen. Nämä ihmiset elävät vihasta ja hävittäisivät muita jos se olisi heidän vallassaan. Todellisilla uskovaisilla ei ole aikaa halventaa toisia. Kestävää rauhaa ei voida rakentaa sinä aikana kun haluamme paljastaa ja vihata muita. Ne jotka saarnaavat vihaa, valheita ja tekevät muita naurun alaiseksi heitä ei voida luokitella rauhan rakentajiksi. Kunnes he katuvat he joutuvat korjaamaan sitä satoa jota vihan hedelmät aikaan saavat. Vihollisuuden ja ilkeyden tunteita ei voi koskaan verrata rauhan tunteeseen. 40 Siellä missä on halventamista ei Henki voi vaikuttaa. Jatkuva kiistely ei auta kenenkään Evankeljumin hyväksyntää, tai anti –Mormonien valheiden näyttämistä. Kuinka sitten olisi vastattava anti-Mormonien väitteille?
VAIKEIDEN KYSYMYSTEN KÄSITTELY
Ja koska kaikilla ei ole uskoa, etsikää ahkerasti ja opettakaa toisillenne viisauden sanoja; etsikääparhaista kirjoistaviisauden sanoja, etsikää tietoa tutkiskelun ja myös uskon kautta.41 Elder James Faust kirjoitti: ” Me saamme tietioa kahdesta lähteestä. Toinen on jumalallinen ja toinen on maallinen.” Rex E. Lee on viitannut näihin sanoilla: “ Järjellinen prosessi ja vielä enemmän järjellinen prosessi.”
Järkevä, ei-halventava, väitös voi avata ajatuksia ( ja sitä kautta sydämiä) Hengen todistukselle. Lainaten Citing C.S. Lewisiä (kuuluisa ei-MAP kirkon jäsen ja Kristinuskon puolustaja.) Wm. Clayton Kimball huomautti: Jos emme ole valmiita puolustamaan asemiamme, jos “Intellektuellit” eivät tule uskoa puolustamaan, tämä pettää oppimatomat ja jättää heidät puolustuskyvyttöminä pahojen hyökkäyksien armoille. “ Filosofia hyvästä on olatava olemassa jos ei muuten, niin koska pahan filosofiaan tarvitsee vastata.
Täten oppinut ja intellektuelli elämä muodostuu joillekin velvollisuudeksi. Siitä tulee uhrimme Jumalalle ja tapamme palvella veljiämme [sic]. 43 Austin Farrel julisti kerran kirjoittasessaan myös C.S. Lewiksestä: Vaikka väittely ei luo vakaumusta sen puute voi tuhota uskon. Se mikä näyttää tulleen todistetuksi ei ehkä ole ymmärrettyä; mutta se mitä kukaan ei näytä pystyvän puolustamaan hylätään nopesti. Järjellinen väittely ei saa aikaan uskoa, mutta se aikaansaa ilmapiirin jossa usko voi kukoistaa.44“
“Todistukset” Kirjoittaa LDS oppinut John Welsh, “ ovat … hyvään tarpeeseen tiedon artikuloinnissa ja puolustettaessa virheitä ja vääryyksiä vastaan. Oppineet voivat palvella tärkeissä rooleissa todistusaineiston artikuloinnissa ja yhdessä alistuvaisuuden ja vihkiytymisen kanssa, vahva akateeminen tutkimus, voi olla hyödyllistä kuningaskunnan rakentamiseksi ja puolustamiseksi.” 45 Kuten B:H: Roberts ilmaisi: Tullakseen tunnetuksi tarvitsee totuuden tulla esitetyksi ja mitä selvempi ja täydellisempi esitys on, sitä parempi mahdollisuus on Pyhällä Hengellä todistaa ihmisten sieluille, että tämä on totta.”46 Lopuksi kuten Vanhin Neal Maxwell on sanonut: “ Vihamieliset tai pseudo-oppineet eivät pysty kaatamaan kirkkoa” 47 “ Ja kriitikkojen ei saisi antaa tehdä UNCONTESTED SLAM DUNKS” 48
“Sanokaamme selvästi, sillä vaikka meidän kuningaskunnan puolustuksemme ei ehkä liikauta kaikkia kuulijoita, ajatuksella kirjoitetun vastauksen puttuminen saatta aiheuttaa heikompien uskon horjumisen. Väitettämme ei ehkä hyväksytä, mutta heikosta vakaumuksesta tulee pian hyljätty vakaamus.” 49
“Joskus on viiisasta että ei välitä pahan hyökkäyksistä,” Kirjoitti MAP oppinut Hyrum.M Smith ja Janne M. Sjodal, “ Toisinaan on välttämätöntä kohdata ne pelotta ja kykenevästi.” 50 “On tärkeätä, “ huomioi Carles Penrose (kahden profeetan neuvonantaja),“ että pyhät tietävät mitä heitä vastaan sanotaan, ja että joku näyttäisi heille toisenkin puolen. Kun Kirkosta puhutaan valeita, olisi oltava mahdollisuus virheiden korjaamiseen.!51
Lokakuun 1910 konferenssin alkusanoissa huomauttaa Elder Anthony W. Ivins seuraaavaa: Myöhempien Aikojen Jeesuksen Kristuksen Kirkko ei usein välitä valheista joita siitä puhutaan, mutta kun heidän oppiaan halvennetaan, kun heistä kerrotaan valheita ja heistä puhutaan halveksuen ja kun nämä asiat julkaistaan ja lähetetään ympäri maailmaa, ja kun ihmiset täten uskovat valheita joita heille kerrotaan on joskus pakko korjata näitä virheitä ja paljastaa virheelliset perustat joiden takia väärät yhteenvedot Myöhempien aikojen Pyhien uskosta tehtiin.
Keitä ovat ne Myöhempien Aikojen Pyhät jotka vastaavat kriitikoille? “Valmiit vastaukset” kirjoittaa veli Pearson,”tulevat vähitellen oppineiltamme, mutta he ovat aina jäljessä työssänsä.”53 Apologetics: Nimitys tarkoittaa,”Uskon tai aseman vahvistamista” Ja se tulee Kreikankielisestä sanansta apologetokos ( Josta on myös lähtöisin sana apology /anteeksi, suomentajan huomausuts). Ne jotka ottavat osaa apologetticsien toimintaan eivät pyydä anteeksi sitä mihin uskovat, vaan he puolustavat uskoaan.
Moni muu Kristinuskon suunta on sitoutunut apologeticsien toimintaan puolustamalla Kristinuskon uskonkappaleita, ja jotkut Myöhempien Aikojen Pyhät ovat samoin sitoutuneet puolustamaan Mormonin kirjaa, niitä vastaan jotka hyökkäävät uskomme kimppuun. Hyvä apologisti vastaa muodostaen järkeviä vastaväitteitä, esittääkseen, että tietyt uskomukset ovat todennäköisiä (Todistusta hengellisistä asioista ei saaavuteta maallisin keinoin) ja puolustettavissa. Usein valitsevat MAP Kirkon apologistit samanlaisen lähestymistavan kuin Vanhin B.H.Roberts kun hän kohtasi kriitikoiden syytökset: “ En ehdoita syytösten väheksymistä millään tapaa. Ehdoitan, että painitte syytösten kanssa ja murskaatte syyttäjät ….” (mitten tonkin kirjoittaa niin että NE ei voi ottaa sitä erilleen ja syyttää meitä murhahankinnoista!! Vai onko mä tullu vainoharhaiseksi SMILEY) 54 Koska vain harva MAP Kirkon jäsen tietää apologisteista, saati sitten ottavat osaa apologistien toimintaan, mistä sitten tavallinen jäsen voi löytää vastaukset vaikeisiin kysymyksiin?
1. Anna Hengen opettaa totuudesta
Rukoile. Lue Pyhiä kirjoituksia. Etsi- ja saata mieleen- henkisiä kokemuksia. Elä elämää jossa Pyhä Henki voi olla kokoaikaisena voiman ja inspiraaation lähteenä sinulle. Vahvan hengen todistuksen Kristuksen Jumalallisuudesta, Joseph Smithin profetaalisesta tehtävästä ja Mormonin kirjan voimasta, avulla voi vaikeat kysymykset usein panna hyllylle odottamaan vastausta. Vahvan Evankeliumintodistuksen myötä saavutetaan luja perusta uskolle.
“Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä minun sananai ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli perustettu kalliolle.” 55
Sanan oppiminen maailmassa kasvaa jatkuvasti – joistakin eilisen totuuksista tulee huomisen erheitä. (joitakin eilisen totuuksia katsotaan huomenna virheiksi). Jos panemme luottamuksemme “lihan käsivarteen” huomaamme asioiden muuttuvan erittäin usein. Jos esimerkiksi joku 1800-luvun Pyhä olisi lähtenyt kirkosta Mormonin kirjassa käytössä olevan avian selvän (ainakin Kriitikkojen mielestä avian selvän) naisen nimen “Alma” miehen nimenä esiintymisen vuoksi, olisi tämä Pyhä menettänyt iankaikkiset siunauksensa vain huomatakseen että 1900-luvun tutkimus osoittaa että “Alma” oli tavallinen Semitic (Juutalainen) miehen nimi.56 Joskus ristiriitaiset todisteet tuntuvat todistavan yhtenä päivänä uyhteen suuntaan ja toisena toiseen. Hengen todistukse ansiosta voimme eroittaa ne kerrat jolloin vuorovesi tuntuu olevan meitä vastaan. On myös tärkeätä muistaa, että jotkin hengelliset totuudet näyttävät lentävän pain tämän hetkisen tieteellisen ymmärryksen kasvoja. Jeesuksen kyky kävellä vettenpä¨lläja nousta kuolleista on vastoin kaikkia tieteen vaatimia lakeja – ne on omaksuttava uskomalla.
2. Vältä ottamasta fundamentalistista lähestymistapaa kirjoituksiin ja profeettoihin.
Tunnista että kirjoitusten tarkoitus on auttaa ihmisiä ymmärtämään Evankeliumia ja avata sydämensä Hengen kuiskauksille. Kuten MAP-apologisti Ross Baron kerran sanoi,: Kirkko ei ole laskettu Raamatun perustalle. Kirkko on laskettu samalle perustalle kuin Raamattu: profeettojen kautta tulevalle ilmoitukselle.”57
Kirjoitukset ovat tie: ne eivät ole pelastuksen lähde. Ne eivät ole “kertomuksia” sanan perinteellisessä merkityksessä, mutta enemmänkin Jumalan kanssakäymistä Hänen kansansa kanssa. Ne eivät ole tieteellisisä julkaisuja, eikä niistä löydy vastausta kaikkiin kysymyksiin (jos näin olisi, ei olisi tarvista jatkuvaan ilmoitukseen). Profeetta Mormonin mukaan, kirjoituksissa on joskus virheitä – toisin sanoen niissä saattaa olla virheitä. Siis kuten profeetat (menneet ja nykyiset) – vaikkakin Jumalan inspiroimat – ovat siis erehtyviä ihmisiä. Presidentti Lorenzo Snow, jolla oli rautainen todistus siitä että Joseph Smith oli Jumalan profeetta, sanoi kerran: “ Näin Joseph Smithin epätäydellisyyden … kiitin Jumalaa siitä että Hän pani voiman ja arvovallan hänen harteilleen jolla oli moisia epätäydellisyyksiä…. Sillä tiedän etttä minulla itselläni oli heikkouksia, ja luulin että minulla oli mahdollisuus …. Kiitän Jumalaa että näin nämä epätäydellisyydet.”58
Niin profeetalla kuin Kirkon johtajilla , avian kuin sinulla ja minulla on oikeus omiin mielipiteisiin. Kuten on kirjoitettu Kirkon osaan Mormonismin Tietosana kirjassa (Ensyclopedia of Mormonism) : On olemassa monia aiheita joihin kirjoitukset eivät anna selvää vastausta ja joihin Kirkko ei ole antanut virallista kantaa. Tällaisissa asioissa, voi löytää eriäviä mielipiteitä kirkon jäsenien ja kirkon johdon kesken.Kunnes totuus näistä asioista on tehty selväksi ilmoituksen avulla, on tilaa eri tason ymmärykselle ja tulkintoihin asioissa joita ei vielä ole ratkaistu. 59
3 Tutustu niihin njoilla on vastauksia vaikeisiin kysymyksiin – MAP apologisteihin
Osittainen lista tällaisia vastauksia sisältävistä nettisivuista on seuraava: • www.lds.org . (valitettavasti tämä osa on vielä toistaiseksi vain Englannin kielisenä.) Kirkon virallinen sivu on uskomaton tiedon lähde. Voit etsiä tietoja pyhistä kirjoituksista, nykyisistä ja entisistä Kirkon lehdistä kuten Ensighnista, Liahonasta ja muista. Voit myös löytää konferenssi puheita, pappeuden ja Apuyhdistyksen oppikirjoista ja oppimateriaalista. Osassa joka on nimetty”Uutisvirheiksi” ( lds.org – Newsroom for News Media – Mistakes in the News) voit löytää rajoitetun valikoiman vastauksia joihinkin anti-Mormonien väitteisiin.
• FARMS (The Faundation of Anicent Recearch and Mormon Studies). Tämä säätiö, joka alkoi itsenäisenä 1979 ja joka otettiin BYU siipien alle 1997, on luultavasti kaikkein oppinein kaikista MAP Kirkkoon liittyvistä järjestöistä. MAP oppineet joilla on koulutus vanhojen kielten, kulttuurien, antropologian, filosofian ja historian aloilta auttavat säännöllisesti puolustamalla Mormoni uskoa ja auttamalla Myöhempien Aikojen Pyhiä ymmärtämään MAP pyhiä kirjoituksia ja MAP aiheita. FARMSin nettisivut tarjoavat vapaan ososton jossa on monia artkkeleita ja multimedia esityksiä, sekä tilaajien osaston jossa on entisiä ja nykyisiä Mormonin kirjan tutkimuksia ja FARMSin lyhennelmiä. Lisäksi se on muun tärkeän tiedon kultakaivos. www. farms.byu.edu./
• FAIR (The Foundation for Apologetic Information and Recearch). Tämä ruohonjuuri, kansainvälinen, ei voittoa saava järjestö aloitti toimintansa 1997 ja on nopeasti kasvanut kaikkein huomattavimmaksi on-line MAP apologistien nettisivuksi. FAIR on tuottanut konferensseja, artikkeleita, multimedia esittelyjä ja kirjoja jotka käsittelevät etenkin MAP kriitikkojen vaikeita kysymyksiä ja syytöksiä. Heidän nettisivunsa, www.fairlads.org. tarjoaa ilmaista on-line aineistoa joka käsittelee mitein jokaista kriitikkojen esittämää väitettä. Heillä on myös lista eri maiden uskollisista apologisteita joille voidaan lähettää sen maan kysymykset vastattavaiksi.
• Riippumattomia MAP apologistien nettisivuja mukaanlukien (Mutta ei rajoittuneena ainoastaan) www.MormonFortress,com,
www.SHIELDS-Recearch.org , ja Jeff Lindsayn LDS FAQ
( www.jefflindsay.com/LDSFAQ/ ) .
• “Sillä kaikessa on oltava vastakohtaisuutta”60 Vaikeat kysymykset ovat yksi osa elämän ja uskon haasteista. Jos maalliset todisteet viittaisivat Jumalalliseen Evankeljumin palautukseen, ei tarvittaisi uskoa. On tärkeätä havaita että vaikeisiin kysymyksiin löytyy tyydyttäviä ja järkeviä vastauksia. Meidän ei tarvitse murehtia ja vaipua epätoivoon joutuessamme vastatusten vaikeiden kysymysten kanssa joihin meillä ei ole vastauksia. Joihinkin vastauksiin menee aikaa; Jotkut vastaukset ovat jo käytettävissä, mutta ne pitää ensin löytää.
MAP oppineet ja apologistit ovat vastanneet ja vastaavat jatkuvasti häpäisijöiden syytöksiin. Muutamia tällaisia vastauksia voi löytää painetussa ja elektronisessa muodossa. Lisäksi meidän on vahvistettava suhdettamma Taivaalliseen Isään jotta olemme kelvollisia Pyhän Hengen ohjaukseen. Todistuksemme voima saa meidät pysym¨¨aan lujina kun kysymykset väliaikaisesti saattavat saada meidät pois tasapainosta. Evankeliumin totuudet – Jeesuksen Kristuksen Jumalallisuus, Joseph Smithin tehtävä ja Mormonin kirjan voima – jota usein kannattaa (ja säännöllisesti puolustaa) maaiilset todisteet, voidaan koknaisuudessaan hyväksyä ainoastaan Pyhän Hengen voiman avulla. “Ja Pyhän Hengen voimasta te saattte kaikesta tietää totuuden” 61
LISÄÄ LUETTAVAA Arnett, Wayne D. Defending The Church of Jesus Christ of Latter-day Saints: A Reference Guide. Redding, California: Foundation for Apologetic Information and Research, 1989.
Bushman, Richard L. Joseph Smith and the Beginnings of Mormonism. Urbana, Illinois: University of Illinois Press, 1984.
Denison, Alan, and Barksdale, D.L. Guess Who Wants to Have You for Lunch? A Missionary Guide to Anti-Mormon Tactics and Strategies, Second Edition. Redding, California: Foundation for Apologetic Information and Research, 2002.
Givens, Terryl. By the Hand of Mormon: The American Scripture that Launched a New World Religion. New York: Oxford Press, 2002.
Hickenbotham, Michael W. Answering Challenging Mormon Questions. Bountiful, Utah: Horizon Publishers, 1995.Peterson,
Daniel C., and Ricks, Stephen D. Offenders for a Word: How Anti-Mormons Play Word Games to Attack the Latter-day Saints. Salt Lake City: Aspen Books, 1992.
Scharffs, Gilbert W. The Truth About “The God Makers,” Second Edition. Salt Lake City: Publishers Press, 1989.
VIITTEET 1 Joseph Smith—Historia 1:33.
2 Thomas Ford, History of Illinois (New York: S.C. Griggs, 1854), 354-355.
3 Quoted by George W. Cornell, Church News, Deseret News (April 18, 1987), 10.
4 Dennis Rowley, “The Mormon Experience in the Wisconsin Pineries, 1841-1845,” BYU Studies, 32:1-2 (Winter and Spring, 1992), 158.
5 Katso http://caselaw.lp.findlaw.com/scripts/getcase.pl?court=US&vol=378&invol=184 (Kiitos Kevin Barney tästä lainauksesta).
6 For examples of factors which generally indicate an anti-Mormon publication, see Esimerkeistä ja totuuksista jotka yleisestiottaen vihjaavat anti-Mormonismiseen julkaisuun, katso : Davis Bitton, “Spotting an Anti-Mormon Book,” at Meridian.com http://www.meridianmagazine.com/historybits/030922spotting.html, or FAIR, http://www.fairlds.org/apol/antis/ 200301.html
7 Spencer W. Kimball, The Teachings of Spencer W. Kimball, edited by Edward L. Kimball (Salt Lake City: Bookcraft, 1982), 462.
8 Joseph Fielding McConkie and Robert L. Millet, Doctrinal Commentary on the Book of Mormon, 4 vols. (Salt Lake City: Bookcraft, 1987-1992), 1:122.
9 Neal A. Maxwell, “Becometh As a Child,” Ensign (May 1996), 68.
10 Matteus 24:24.
11 Efesolaiskirje 4:14.
12 O&L 71:7–8.
13 Harold B. Lee, Conference Report, April 1970, General Priesthood Meeting, 54. Kun presidentti Lee sanoi että ”vanhin” tarkoittaa ”puolustaja” hän ei tarkoittanut sanan “vanhin” etymologista käsitettä vaan mielumminkin tarkensi niiden luonnetta jotka ovat vanhimpia.
14 Joseph Fielding Smith, “The Book of Mormon, A Divine Record,” Improvement Era (December 1961), 925.
15 See Peter Crawley, “A Bibliography of the Church of Jesus Christ of Latter-Day Saints in New York, Ohio, and Missouri,” BYU Studies 12:4 (Summer 1972), 494.
16 Craig Foster, “The Unchanging Ways of Anti-Mormons” 2003 FAIR LDS Apologetics Conference address. Video copy in author’s possession.
17 George A. Smith, “Joseph Smith’s Family, Etc.,” Journal of Discourses, reported by G.D. Watt 2 August 1857, Vol. 5 (London: Latter-Day Saint’s Book Depot, 1857), 103.
18 Gilbert Scharffs’ The Truth About “The God Makers” for example, was written at the request of Church leaders esimerkiksi oli kirjoitettu kirkon johtajien pyynnostä (katso (see Gilbert Scharffs, The Missionary’s Little Book of Answers [American Fork, Utah: Covenant Communications, 2002], 1). See also Katso myös Richard Turleyn vastaus John Krakaurin Richard Turley’s response to John Krakauer’s Under The Banner of Heaven at http://www.lds.org/newsroom/ showrelease/0,15503,3881-1-17190,00.html
19 See http://lds.org/newsroom/mistakes/0,15331,3885-1,00.html
20 Luukas 16:31.
21 Matteus 16:17.
22 Orson F. Whitney, Life of Heber C. Kimball (Salt Lake City: Kimball Family, 1888), 450.
23 1 Korinttilaiset 12:3.
24 Joh. Ilm. 19:10.
25 Hugh Nibley, “Archaeology and our Religion,” (Provo, Utah: FARMS, 1984), 6.
26 B.H. Roberts, New Witnesses for God, 3 vols. (Salt Lake City: Deseret Book, 1909), 2:vi-viii, as quoted in John Welch, “Good and True,” Expressions of Faith: Testimonies of Latter-day Saint Scholars, ed., Susan Easton Black (Salt Lake City, Utah: FARMS and Deseret Book, 1996), 233-234.
27 Ezra Taft Benson, “The Book of Mormon Is the Word of God,” Ensign (May 1975), 65.
28 Glenn L. Pearson, The Book of Mormon, Key to Conversion (Salt Lake City: Bookcraft, 1963), 4.
29 Charles W. Penrose, “Remarks,” 6 October 1891, in Collected Discourses, comp. and ed. Brian H. Stuy (Sandy, Utah: BHS, 1988), 2:270-271. Several of the early pro-apologetic quotes used in this paper were first referenced in Matthew Roper’s, “Unanswered Mormon Scholars,” a response to vastaus Jerald and Sandra Tanner, “Answering Mormon Scholars: A Response To Criticism Raised by Mormon Defenders,” FARMS Review of Books 9:1 (1997), 87-145. Useita aikaisten apologistien lainauksia joita on käytetty sanomalehdissä on julkaistu
30 George A. Smith, Journal of Discourses, 26 vols. (London: Latter-day Saints’ Book Depot, 1854-1886), 13:178.
31 B.H. Roberts, “Answer To Ministerial Association Review,” Improvement Era (July 1907), 703.
32 B.H. Roberts, “Some Objections To the Book of Mormon Answered,” Improvement Era (March 1902), 347-348.
33 Davis Bitton, “‘Strange Ramblings’: The Ideal and Practice of Sermons in Early Mormonism,” BYU Studies 41:1 (2002), 8.
34 Orson Pratt, “Spirit of Light and Truth, Etc.,” Journal of Discourses, reported by David W. Evans 24 November 1872, Vol. 15 (London: Latter- Day Saint’s Book Depot, 1873), 229.
35 O&L 19:29–30.
36 3 Nefi 11:29–30.
37 Bruce R. McConkie, Sermons and Writings of Bruce R. McConkie (Salt Lake City: Bookcraft, 1998), 233.
38 Marvin J. Ashton, Be of Good Cheer (Salt Lake City: Deseret Book, 1987), 10.
39 Ibid., 9.
40 Ibid., 88.
41 O&L 88:118; italics added.
42 James E. Faust, Reach Up for the Light (Salt Lake City: Deseret Book, 1990), 24.
43 Wm. Clayton Kimball, “The Christian Commitment: C.S. Lewis and the Defense of Doctrine,” BYU Studies 12:2 (Winter 1972), 194, citing C.S. Lewis, “Learning in War-time,” The Weight of Glory (New York: Macmillan, 1949), 43-54.
44 Austin Farrer, “The Christian Apologist,” in Light on C.S. Lewis, edited by Jocelyn Gibb (New York: Harcourt, Brace & World, 1965), 26.
45 John W. Welch, “The Power of Evidence in Nurturing the Faith,” Nurturing Faith through the Book of Mormon: The 24th Annual Sidney B. Sperry Symposium (Salt Lake City: Deseret Book, 1995), 157.
46 B.H. Roberts, New Witnesses for God, 3 vols. (Salt Lake City: Deseret Book, 1909), 2:vi-viii, as quoted in John Welch, “Good and True,” Expressions of Faith: Testimonies of Latter-day Saint Scholars, edited by Susan Easton Black (Salt Lake City: FARMS and Deseret Book, 1996), 234.
47 John Welch, “The Power of Evidence,” 156-157, citing Neal A. Maxwell, “The Disciple-Scholar,” On Being a Disciple-Scholar, edited by Henry B. Eyring (Salt Lake City: Bookcraft, 1995), 5; and Neal A. Maxwell, Deposition of a Disciple (Salt Lake City: Deseret Book, 1976), 49.
48 Quoted by Gilbert W. Scharffs, “I Have a Question,” Ensign (January 1995), 60.
49 Neal Maxwell, “‘All Hell Is Moved,’” 1977 Devotional Speeches of the Year (Provo, Utah: Brigham Young University Press, 1977), 179, as quoted in The Neal A. Maxwell Quote Book, edited by Cory H. Maxwell (Salt Lake City: Bookcraft, 1997), 343.
50 Hyrum M. Smith and Janne M. Sjodahl, Doctrine and Covenants Commentary (Salt Lake City: Deseret Book, 1978), 423.
51 Penrose, “Remarks,” Collected Discourses, 2:270-271.
52 Anthony W. Ivins, Conference Report, October 1910, Second Day—Morning Session 41-42.
53 Glenn L. Pearson, The Book of Mormon, Key to Conversion (Salt Lake City: Bookcraft, 1963), 4.
54 B.H. Roberts, “Answer To Ministerial Association Review,” Improvement Era (July 1907), 703.
55 Matthew 7:24–25.
56 Jeffrey R. Chadwick, “Sariah in the Elephantine Papyri,” Journal of Book of Mormon Studies 2:2 (Fall 1993), 199-200.
57 Ross Baron, “Feeding the Multitudes: Being Fishers of Men,” FAIR 2001 LDS Apologetics Conference address, http://www.fairlds.org/pubs/conf/2001BarR.html
58 Neal A. Maxwell, “Out of Obscurity,” Ensign (November 1984), 10.
59 M. Gerald Bradford and Larry E. Dahl, “Doctrine,” Encyclopedia of Mormonism, 4 vols., ed. Daniel H. Ludlow (New York: Macmillan, 1992), 1:395.
60 2 Nephi 2:11.
61 Moroni 10:5.
Special thanks to Kevin Barney and Allen Wyatt for their helpful comments and suggestions.
KIRJOITTAJASTA
Syntynyt ja kasvatettu MAP-Kirkossa, Mike ja hänen perheensä sauvat Ogdenissa, Utahissa, jossa hän hoitaa kuluttajien elektroniikka osastoa paikallissessa elektronikakauppassa. Hän on kolmen tytön isä ja tätä kirjoitettaessa yhden pojan vaari. Mike on ollut monen Vanhimpien Koorumin johtokunnassa ja opetanut Pappeja, Vanhinten koorumia ja Evankeljumin oppiluokkaa. Hän on ollut mukanan MAP kirkon apologistien työssä 1980-luvun keskivaiheilta. Mike on tällä hetkellä (?) FAIRIn factotum. Hän on esiintynyt 2000,20002 ja 20003 FAIR LDS Apologistien konferenssissa ja on julkaissut papereitaan FARMSin Review of Books ja myös Dialoguessa. Mike omistaa ja hoitaa Mormon Fortress.com ia, apologististien artikkeleiden, jotka ovat kotoisin anti-Mormonistisien syytösten vastauksista, säilytyspaikkaa ja on kirjoittanut yli neljä tusinaa artikkelia, jotka voidaan löytää FAIRin tai MormonFortress.comin netti sivuilta.